Rivien välliin

Kunnon grafomaanin on ihan pakko reagoida jopa sellaisiinkin juttuihin, joita ei ole varsinaisesti lukenut. Näin kävi minulle tuon joka tuutista tulvivan Umayya Abu-Hannan kirjoituksen kanssa. Tiedättehän: jo iät ajat Suomessa elänyt maahanmuuttajajulkkis ilmoittaa lähtevänsä Suomesta rasismin takia ja kertoo inhottavia tositarinoita siitä, miten hänen tummaihoista ottotytärtään on kohdeltu. En ole vieläkään juttua itseään saanut luetuksi, sitä vastoin useita fiksuja ja inspiroivia kommentteja siihen. Ja sanotaan heti kärkeen, että vaikka Umayya Abu-Hannalla luultavasti on (vielä) aivan liian ruusuinen käsitys Hollannin suvaitsevaisuudesta, niin kyllä Suomessa ihan oikeasti on jotakin pahasti pielessä. Ihmisiä, puolustuskyvyttömiä lapsiakin, ihan oikeasti haukutaan ja hakataan pelkän järjettömän muukalaisvihan takia, eikä sitä voi selittää pois millään talvisodalla, Lähi-Idän ongelmilla tai sillä, että ei minulle maitonaamalle kukaan ole koskaan tullut mitään huutelemaan enkä minä itse ole mikään rasisti, joten minun kuulteni ei näistä asioista pidä valittaa.

Erityisesti jäin miettimään tätä Leena Lumen blogia, jossa rasismin ulostulo yhdistetään perussuomalaisten vaalivoittoon.

Olen kauhistellut miehelleni, miten hyvin tuntemani, terveet, keskiluokkaiset 80 täyttäneet mummot alkavat huutaa, menettävät malttinsa ja syyttävät kaikesta maahanmuuttajia. Ennen ’isoa jytkyä’ nämä rouvat istuivat kahvikutsuilla ja suunnittelivat hyväntekeväisyyskohteita tai kutoivat villasukkia Afrikan lapsille.

Olikohan se sittenkään ihan noin? Eivätköhän viime vuosikymmenten eläkeläiset paremminkin ole nauttineet täysin rinnoin ennennäkemättömästä hyvinvoinnista ja uudesta itsekkyydestä. Nyt ei mummojen (ainakaan kaikkien – tiedän, on toisenlaisiakin tapauksia) ole pakko raataa itseään loppuun miehen ja lasten jälkeen lastenlasten tai vähintäänkin Ambomaan pakanalähetyksen palveluksessa, vaan voi heittäytyä sellaiseen uushedonistiseen elämään, josta oman lapsuuden työhullussa sinivalkoluterilaisessa yhtenäiskulttuurissa eläneet kireänutturaiset esiliinamummot eivät voineet uneksiakaan. Voi kestovärjäyttää kulmansa, lähteä risteilylle viinejä naukkailemaan ja kikattaa vapautuneesti alapäähuumorille. Jo takavuosina Tallinnan-laivalla eläkeläisryhmistä tuli joskus mieleen ensi kertaa eläissään baariin päästetty teiniporukka. En itse asiassa yhtään ihmettele, jos nämä lopultakin entisajan sopivaisuussääntöjen rikkomisen makuun päässeet nuorina nujerretut ex-raatajat menevät innoissaan liian pitkälle. Nyt minulla on vihdoinkin oikeus tehdä myös mitä hyvänsä järjetöntä ja ilkeää milloinkin päähän pälähtää, vaikka tekarit lonksuen huutaa Helsingin kadulla mustaihoiselle lapselle: Saatanan neekeri!

Mutta ei tämä yleinen itsekkyyden ja röyhkeän typeryyden nousu ja vanhan, naiivin, köyhän ja maalaisen tapakulttuurin mureneminen kaikkea selitä. Saati se, että verkossa tottuu turvallisesti huutelemaan puskista ja nettimaailman hommafoorumit tekevät entistä helpommaksi luiskahtaa samanmielisten harhaisen virtuaalitodellisuuden vangiksi. Väkisinkin olen taipuvainen uskomaan Leena Lumen teesiin. ”Iso jytky” on jollakin tavalla tehnyt muukalaisvihasta hyväksytympää, salonkikelpoisempaa. Ja näin nimenomaan huolimatta siitä, miten tomerasti joviaali Timo Soini antaa pyyhkeitä teuvohakkaraisille n-sanan käytöstä ja koko puolue julkilausuu tuomitsevansa syrjinnän ja väkivallan. Vastaavaa on nimittäin nähty meillä Sentroopassa jo jonkin aikaa.

Saksassa ja Itävallassa – Saksassa luultavasti tarmokkaammin ja johdonmukaisemmin kuin toisinaan uhridiskurssin turviin pakenevassa Itävallassa – natsismia on Kolmannen valtakunnan tuhosta alkaen yritetty juntata maanrakoon niin ettei se koskaan enää nousisi. On kieltolakeja (”Wiederbetätigungsgesetz”), joilla yritetään torjua paitsi natsijärjestöjen ja niiden symbolien elvyttäminen myös natsien hirmutekojen vähättely tai puolustelu. Holokaustin kiistämisestä voi häkki heilahtaa (näin kävi mm. tunnetulle vaihtoehto-”historioitsija” David Irvingille, joka 2006 pistettiin Itävallassa vankilaan), ja hakaristin käyttökiellot otetaan niin tiukan kirjaimellisesti, että kuulemma natsivastaisille porukoille on tullut ongelmia logoista, joissa hakaristiä heitetään roskikseen. Ja siitä huolimatta sekä Saksassa että Itävallassa elää edelleen laaja kirjo väkeä, jonka mielestä Hitlerin ajatuksissa oli paljon hyvää, keskitysleireillä ei oikeasti murhattu ketään ja jos kuitenkin niin ihan syystä, ja koko Kolmas valtakunta on joutunut aivan aiheettoman mustamaalauksen kohteeksi. Osa tästä joukosta on oikeita maihinnousukenkäisiä uusnatseja, joilla on kotona kaappi täynnä hakaristi- ja SS-keräilykamaa ja taskussa aina nyrkkirauta siltä varalta, että sopivan syrjäisessä paikassa tulisi vastaan itseä heikompi mutakuono, mutta suuri osa on ns. tavallisia kunnon ihmisiä. Ja melkoinen osa tästä väestä (kenties kaikkein radikaaleimpia lukuun ottamatta) äänestää ja kannattaa sisäsiistejä oikeistopopulistisia poliitikkoja, jotka puolestaan julkisesti tavan takaa ja tuon tuostakin tuomitsevat natsien hirmuteot ja sanoutuvat irti kaikesta väkivallasta ja rasismista.

Nykyeurooppalainen oikeistopopulismi perustuu taitavaan tasapainoiluun laillisuuden ja moraalin rajamailla ja samalla näiden rajojen jatkuvaan venyttämiseen: vihapuhetta annostellaan pieni pisara kerrallaan, että se vähitellen muuttuisi tutuksi ja normaaliksi ilmiöksi. Oma toiminta liitetään hyviin ja kauniisiin asioihin, kuten oman kansallisen kulttuurin ja identiteetin puolustamiseen, ja puolueen virallinen julkisivu pidetään puhtaana julkirasismista ja väkivallasta. Puolueen julkiset edustajat pysyttelevät itse kaidalla tiellä, vaikka heidän lähipiireistään saattaa löytyä yhteyksiä lakeja uhmaaviin uusnatseihin. Itävallan FPÖ-poliitikoista esimerkiksi parlamentin kolmannella puhemiehellä Martin Grafilla on avustajakunnassaan kavereita, jotka ovat jääneet kiinni kiellettyjen teepaitojen tilaamisesta tai uusnatsien tilaisuuksiin osallistumisesta. Ala-Itävallan paikallisjohtaja ja FPÖ:n taannoinen presidenttiehdokas Barbara Rosenkranz on naimisissa aikoinaan aktiivisesti uusnatsikuvioissa vaikuttaneen miehen kanssa mutta on haastattelussa ilmoittanut, että ”avioliitossa voi hyvin elää olematta kaikista asioista samaa mieltä”. Ja FPÖ:n karismaattinen johtaja Heinz-Christian Strache on itse nuorena miehenä pyörinyt oikeistoradikaaliporukoissa ja ilmeisesti osallistunut uusnatsien järjestämään taistelukoulutukseen, mitä hän sittemmin on tarmokkaasti yrittänyt kiistää: se oli kuulemma pelkkä värikuula-ammuntaleiri. Jo aiemmin kirjoitin siitä kuuluisasta valokuvasta, jossa Strachella on kolme sormea ojennettuna uusnatsien tervehdykseen (ns. Kühnengruß) ja hän itse selittää olleensa tilaamassa kolmea olutta.

Oikeistopopulististen jytkypuolueiden ympärillä on siis jonkinlainen jännittävä väreily. Julkisesti tuomitaan, sanoudutaan irti ja otetaan etäisyyttä. Samalla avorasistinen älämölöporukka ”tietää” – eleistä, seurapiiristä, avustajien valinnasta, rivien väliin kätketyistä viesteistä – että nämä miehet ja naiset ovat oikeasti meidän puolellamme, vaikka eivät omissa puheissaan ja teoissaan voikaan mennä riittävän pitkälle. Aikoinaan legendaarisen Jörg Haiderin kuulijajoukosta haastatellut nuoret nahkatukat sanoivat asian toimittajille varsin suoraan: Haider puhuu, me teemme.

Siitä, miten viestit kätketään rivien väliin, löytyy tuore loistoesimerkki Unkarista. Kun taannoin äärioikeistopuolue Jobbikin edustaja parlamentissa vaati, että hallituksen ja parlamentin juutalaistaustaisista jäsenistä (korjaus: Israelin kansalaisista) laadittaisiin lista, yleinen närkästys laukaisi laajan mielenosoituksen, jossa myös Fidesz-valtapuolueen edustaja, parlamenttiryhmän johtaja Antal Rogán vakuuttavan henkilökohtaisin, lämminhenkisin sanoin sanoutui irti rasismista ja antisemitismistä. Pääministeri Orbán ei itse tullut mielenosoitukseen mutta vakuutti:

Niin kauan kuin minä seison tällä paikalla, Unkarissa ei ketään saa kohdata hyökkäys hänen uskonsa tai syntyperänsä takia. Me unkarilaiset puolustamme juutalaisia maanmiehiämme. Unkarin kansakunta on saanut kärsiä diktatuurien alla. Emme tule sallimaan, että kukaan, yksikään suuntaus, taloudellinen voima tai ulkovalta käännyttäisi Unkarin pois sen demokraattisesta vakaumuksesta, ihmisarvon kunnioituksesta.

Siinä mainion kaksitasoinen viesti. Pinnalta katsoen kaikki kuten olla pitää, on demokratia, ihmisarvon kunnioitus ja juutalaisiakin pitää puolustaa. Mutta Orbánin julkilausumassa – sen lisäksi, että hän ei itse mennyt mukaan mielenosoitukseen puoluejohtajan tai pääministerin roolissa vaan lähetti edustajansa puhumaan vähän kuin omissa nimissään – on muitakin tärkeitä viestejä, jotka niiden vastaanottajat osaavat lukea. Ensinnäkin ”diktatuurit”, monikossa. Horthyn Unkarin roolia Natsi-Saksan auliina apulaisena myös holokaustin toimeenpanossa ei koskaan saa eritellä eikä arvostella yksinään ilman pakollista ”niin, muttaa”: sen jälkeenhän tuli aivan yhtä kamala ellei vieläkin kamalampi stalinistinen diktatuuri. Tästä voidaan, jos halutaan, helposti johtaa kaksi päätelmää: ensinnäkin Gulag oikeuttaa Auschwitzin, eli mitä natsit tekivätkin, se oli vain epätoivoista Euroopan puolustamista bolševikkien vielä paljon pahempaa barbariaa vastaan. Ja toiseksi: ”diktatuurit” tulivat jostain muualta ”Unkarin kansan” niskaan, unkarilaiset itse eivät ole vastuussa yhtään mistään. Tässä sentrooppalainen versio ”talvisota-argumentista”: koska me olemme kärsineet, meitä ei saa arvostella.

Toinen Orbánin piiloviesti löytyy sitaatin viimeisestä lauseesta. Mikä ihmeen ”taloudellinen voima” tai ”ulkovalta” nyt on käännyttämässä Unkaria harhateille, ja mitä tekemistä sillä on koko tämän jutun kanssa? Tietenkin tällä lauseella kosiskellaan EU-kriittistä äärikansallismielistä äärioikeistoporukkaa, joka avoimesti vertaa Brysseliä entisaikojen Moskovaan eikä koskaan unohda vihjailla siihen kaikkien unkarilaisten ”tietämään” tosiseikkaan, että kansainväliset rahalaitokset ja talouselämän voimatekijät ovat juutalaisten käsissä ja tällä häijyllä kansainvälisellä salaliitolla on pahat mielessä Unkarin suhteen. Ja olennaisin piiloviesti on sitaatin alkupäässä: ”juutalaiset maanmiehemme”, vaikka heitä puolustammekin, eivät kuulu ”meihin unkarilaisiin”, meihin, jotka osaamme lukea tästä viestistä sen, mitä haluamme siitä lukea.

Toisin sanoen: populistipuolue voi mainiosti lietsoa rasismia ja muukalaisvihaa vaikka itse virallisesti sanoutuisi siitä irti. Ja vaikka ei rivien välisiä piiloviestejä haluttaisi käyttää tai osattaisi lukea – suomalaisilla on tähän luultavasti paljon huonompi rutiini kuin reaalisosialismissa ja poliittisen sensuurin alla kasvaneilla itäeurooppalaisilla – riittää jo sekin, että kansan annetaan uskoa ja nähdä se, mitä se haluaa uskoa ja nähdä. Riittää asioihin puuttumattomuus, riittää reagoimatta jättäminen, riittää se, että ne pakolliset irtisanoutumis- ja etäisyydenottoeleet pidetään vähän poissa näkyvistä. (Perussuomalaisten rasisminvastaista julkilausumaa sai hakea oikein hakukoneella, se ei puolueen sivustolta todellakaan hyppää silmiin.) Tämän takia tarvitaan kieltolakeja, tarvitaan niitä pontevia irtiotto- ja etäisyydenottorituaaleja ja vuodesta toiseen toistuvia anteeksipyyntöjä entisaikojen hirmutekojen uhreilta, tämän takia tarvitaan kukkahattutätien ja -setien jatkuvaa rasisminvastaista paapatusta silloinkin, kun tavalliset ihmiset eivät sitä jaksaisi kuunnella – emmehän me ole mitään rasisteja. (Vaikka? Mutta?)

Mainokset

One Response to Rivien välliin

  1. Leena Lumi sanoo:

    Antoisa, monille tahoille virtaava kirjoitus. Tuo Kolmas valtakunta melkein sotki ajatukseni, sillä olen eriitäin kiinnostunut historiasta ja tämä juttuhan nyt oikeastaan lähti meidän omista, vihaisista mummoistamme;-) Toisaalta, minusta kannattaa tosiaankin reagoida fasismipeikkoon hyvissä ajoin ennen kuin…se kaikki taas alkaa. Eihän ala, eihän!

    Minusta ei edelleenkään ole mitenkään huonosti sanottu: ”Make lova, not war.” Aion pysyä siinä.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: