… mutta voiko joulupukki tullakaan?

Missä vaiheessa poliittinen tilanne voi paheta niin pitkälle, että, usein erheellisesti Eino Leinon nimiin pantua Heikki Asunnan runoa siteeratakseni, ”on jo, jumaliste / saavutettu päätepiste”?

Unkarissa on viime päivät nähty ennennäkemättömiä mielenosoituksia. Ensin tuhannet korkeakoulujen opiskelijat marssivat kaduille sekä yliopistojen saleja valtaamaan yli kymmenessä kaupungissa, eilen satoja koululaisia kerääntyi Budapestissa osoittamaan mieltään ”Inhimillisten voimavarojen ministeriön” eteen, kuten mm. opetusasioista vastaavaa taloa nykyään kutsutaan, ja ensi viikolla mielenosoitusten on luvattu jatkuvan. Näin siitä huolimatta, että Index-uutisportaalin kuvassa perin väsyneeltä ja rähjäiseltä näyttävä pääministeri Orbán yrittää kokousmatkalta Brysselistä käsin rauhoitella opiskelijoita: eihän tässä vielä ole edes tehty varsinaisia päätöksiä.

Siis mitä nyt ollaan päättämässä? Lukukausimaksuja, jotka siis jotenkin eivät ole lukukausimaksuja mutta kuitenkin ovat. Valtion opintotukijärjestelmää ollaan rajaamassa koskemaan, ennakkotietojen mukaan, ainoastaan noin kymmentätuhatta opiskelijaa kautta koko maan. (Nämä puolestaan ”sidottaisiin turpeeseen” eli pantaisiin lupaamaan, että he valmistuttuaan työskentelevät Unkarissa niin ja niin monta vuotta lipeämättä ulkomaille.) Loput saisivat sitten luvan maksaa omasta tai pappansa pussista Euroopan kalleimpia lukukausimaksuja sekä opiskella lainalla. Maassa, missä lähes jokainen kynnelle kykenevä tekee kahta työtä saadakseen leivän päälle muutakin kuin ylähuulen, ja missä jatkuvasti nähdään velkaantuneiden ihmisten suistuvan kadulle, tämä ei liiemmin naurata.

Konfliktin kruunasi tunnetulla vetovoimallaan ja retorisella taidollaan opetusasiain valtiosihteeri Rózsa Hoffmann, josta en vielä ole yhdenkään unkarilaisen kollegani kuullut käyttävän ainuttakaan positiivista sanaa. Näin Rózsi-täti vastasi tiedotustilaisuudessa kecskemétiläisen opiskelijan kysymykseen: mitä pitäisi tehdä opiskelijan, joka ei ole päässyt tuetulle opiskelupaikalle, jos vanhemmat eivät voi maksaa lukukausimaksuja ja itse ei uskalla ottaa opintolainaa?

Ette tule ilahtumaan tästä vastauksestani, mutta tämän voin sanoa: opiskelkaa niin menestyksekkäästi, että pääsette valtion stipendiaatiksi. Ellei se onnistu, ettekä halua ottaa opintolainaa tai perheenne ei pysty tukemaan teitä, silloin opiskelkaa vuoden verran ja yrittäkää uudestaan. Parikymmentä vuotta sitten useimmat nuoret yrittivät valintakoetta kahdesti, kolmesti, neljästikin, niin pienet olivat opiskelijakiintiöt. Jos joku ei halua ottaa opintolainaa ja perhe on köyhä, silloin hänellä pitää olla sen verran kunnianhimoa, että yrittää itse päästä huipulle, kiivetä Himalajalle vaikka yhdellä jalalla. Se on sitä oikeaa mentaliteettia. Uskokaa pois, valtio ei pysty maksamaan koulutusta kaikille. Eikä sen kuulukaan maksaa.

Hiljaa mielessäni voisin jupista, että Rózsi-tädin jutuissa on tietty totuuden siemen. Unkarissa on ilmeisesti valintakokeet tulkittu vihatun sosialisminajan meiningiksi ja haluttu siirtyä siihen samaan herraskaiseen sentrooppalaiseen ajattelutapaan, joka Itävallassa on vallinnut: jokaisen ylioppilastutkinnon suorittaneen kuuluu saada kävellä sisään  yliopistoon opiskelemaan mitä haluaa, oli taipumuksia tai ei. (Eihän tämä systeemi oikeasti toimi Itävallassakaan, ei varsinkaan nyt, kun EU-kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti ja Saksan yliopistojen numerus clausuksiin mahtumattomat pyrkijät tukkisivat Itävallan yliopistot tykkänään, ellei käyttöön otettaisi jotain valintakokeen tapaista, jota ei kuitenkaan saa nimittää valintakokeeksi…) Mutta: on silti jotain eroa järkevällä opiskelijavalinnalla, johon kuuluu asiallinen korkeakoulusektorin tukeminen, ja minimaalisilla giljotiinikiintiöillä sekä tolkuttomilla säästötoimilla sen ”omakustanteisen korkeakoulujärjestelmän” nimeen, josta pääministeri on viime kuukausina houraillut.

Eihän tämä todellakaan ole ensimmäinen Orbánin hallituksen järjettömyys. Varánusz-blogisti luettelee Orbánin kaatumisen aineksia ja toteaa, että vanha resepti, tuttu jo vihatun Gyurcsányin hallituksen keittokirjasta, alkaa olla kasassa. TÁRKI-tutkimuslaitoksen mielipidetutkimuksen mukaan nykyinen Orbán II. on jo järjestelmänvaihdoksen jälkeisistä hallituksista vihatuin. ”Kommunisminvastaisuus” ei kelpaa enää ideologiseksi pönkäksi nykyiselle hallitukselle, kun se samalla kieltäytyy itsepintaisesti julkistamasta entisten aikojen salaisen poliisin agenttien nimilistoja, mitä oppositiopuolueet vaativat. (Ilmeisesti Fidesz-puolueen omissa riveissä on liikaa jo sosialismin aikoina ryvettyneitä takinkääntäjiä.) Uuden vaalilain vaatimaa äänestäjien rekisteröitymistä vastustaa 80% kansasta. Samaan aikaan, kun hallitusta lähellä oleville oligarkeille tulvii rahaa ovista ja ikkunoista, ja hallitus syytää miljardeja esimerkiksi uusiin jalkapallostadioneihin, itsekehukampanjoihin sekä Amerikkaan perustettavalle ”Friends of Hungary” –säätiölle, jonka tarkoitus on siis viritellä mertentakaisia mielialoja suopeammiksi, niin – samaan aikaan yliopistot sulkevat ovensa muutamaksi viikoksi keskitalvella, koska rakennusten lämmittämiseen ei ole rahaa, ja ”toivottomiksi” luokitelluille syöpäpotilaille ei enää kustanneta kalliita lääkkeitä. Viime päivien pakkasiin on kuollut jo useita kymmeniä köyhiä unkarilaisia, monet näistä omiin koteihinsa, kun ei ole ollut varaa lämmitykseen. (Hallitus on luvannut laskea kaasun hintaa. Tämä puolestaan tarkoittaa, huomautti unkarilainen kollegani kuivasti, että kohta kansainväliset kaasufirmat lähtevät Unkarista, kukaan ei huolla putkia, ja muutaman vuoden päästä ei putkesta tule kaasua enää isommallakaan rahalla.)

Ja siinä, missä keväällä tasavallan presidentti ja parlamentin lakiverstaan oma kyselemätön allekirjoituskone, ”Kansakunnan Kuulakärkikynä” Pál Schmitt menetti tohtorinarvonsa plagiaattiskandaalin jälkeen ja joutui eroamaan, viime viikkoina on lähtenyt liikkeelle aivan samalla tavalla, samoin hvg.hu-uutisportaalin toimesta, samanlainen plagiaattiskandaali. Keskushenkilönä on tällä kertaa Fidesz-puolueen pienen tukipuolueen, kristillisdemokraattisen KDNP:n johtaja Zsolt Semjén, jonka New Age -liikettä käsittelevä teologian tohtorinväitöskirja sisältää huonosti merkittyjä ja osaksi vähän hassusti käännettyjä osia yleistajuisista ensyklopedioista ja tietokirjoista. Tohtoroitumispaikka, katolinen Pázmány-yliopisto tosin ilmoittaa, että asia on loppuun käsitelty eikä anna aihetta lisätoimiin, mutta onnettomuudekseen Semjén meni jättämään jokseenkin saman tekstin myös sosiologian graduksi ELTE-yliopistoon, missä asiasta paljastui lisää omituisuuksia. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että joukko ELTEn professoreja pitää opinnäytetyötä eettisesti hylättävänä, ja sosiaalinen media on jo viikkokaudet tulvinut erilaisia ”uusia, kristillisdemokraattisia” versioita kymmenestä käskystä ja etenkin siitä seitsemännestä.

Tämän hallituksen taloudellinen ja moraalinen selvitystila on siis jo aikaa ollut aivan ilmeinen. Mutta silti tarvittiin jotain räjäyttävää kipinää, ja nyt se näyttää löytyneen. Kuten suosikkini, Index-portaalin poliittisen satiirivideosarjan Riszpekt Ház ihanat poitsut asian ilmaisevat: Tuuli puhaltaa Őszödistä päin. (Tällä viitataan kuuluisaan ”Őszödin puheeseen”, joka aikoinaan kaatoi Gyurcsányin hallituksen: sisäpiirille tarkoitettu möläytys siitä, miten tässä ollaan koko ajan valehdeltu koko maalle, vuoti nauhoituksena julkisuuteen ja laukaisi kansan spontaanit raivonpurkaukset.) Orbán, joka itse vain muutama vuosi sitten pauhasi lukukausimaksuja vastaan, ja Rózsa Hoffmann, joka moneen kertaan on vakuutellut, että lukukausimaksuja ei tule, ovat jääneet kiinni aivan liian ilmeisestä valheesta.

Vaikea sanoa, tapahtuuko vieläkään mitään ratkaisevaa. Mutta jonkinlaista mielialojen muutosta on ilmassa. Ehkä tarvittiin nuoria ihmisiä, joilla on aikaa ja voimia lähteä kaduille ja jotka eivät vielä ole kaulaansa myöten kahden työpaikan eloonjäämistaisteluloukussa. Ehkä tarvittiin nuoria ihmisiä, joilla on tarpeeksi järkeä ja medialukutaitoa, että niille eivät riitä isänmaalliset juhlapuheet kansallisromanttisen kotkapatsaan vihkiäisissä. Joka tapauksessa pitkästä aikaa jotkut näyttävät tosissaan uskovan siihen, että jotain voisi olla tapahtumassa. Enää ei pelkästään valitella vaan viitataan jopa vuoden 1956 tapahtumiin: silloinkin opiskelijat lähtivät kaduille, ja silloinkin ”szegediläiset ottivat ensimmäisen askeleen”.

Joulun tienoillahan näitä myllerryksiä on ennenkin nähty. Kunpa nyt lähtisi jotain tapahtumaan, mutta ilman verenvuodatusta. Egyenlítő-blogissa ”Pistike” eli pikku-Tapsa kirjoittaa joulupukille, että tämän ei ehkä kannata tänä vuonna tulla Unkariin ollenkaan, täällä tapahtuu niin merkillisiä asioita.

Advertisements

One Response to … mutta voiko joulupukki tullakaan?

  1. ferrugo sanoo:

    En tiedä, pitääkö 17-vuotiaan unkarilaisen lähteeni (györiläinen lukiolainen) tieto paikkansa, mutta hänen mukaansa Unkarissa on jo käytössä lukukausimaksut yliopistoihin. Käytännössä kuulemma yliopistoon pääsee kahdella tavalla: menestymällä valintakokeessa tai ostamalla itselleen paikan eli maksamalla erittäin korkeita lukukausimaksuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: