Poliittista huumoria. Onhan?

Viikonlopun kevennykseksi kaksi pientä esimerkkiä naurun vapauttavasta voimasta.

Ensimmäinen tarina liittyy Unkarin nuorisopolitiikkaan, tarkemmin sanoen nuorison maastamuuttoon, joka on saavuttamassa kiihtyvät mittasuhteet. Jo keväällä julkistettujen tutkimusten mukaan puolet nuorista unkarilaisista harkitsee ulkomaille muuttamista. Unkarin talouden kuratauti vain pahenee, töitä on vaikea löytää eikä unkarilaisilla palkoilla oikein tule toimeen – keskipalkka on alle 800 euroa kuussa, mutta hinnat alkavat kohta olla samalla tasolla kuin muuallakin Euroopassa. Ja kun korkeakoulujärjestelmä on sekä rankkojen muutosten noin yleisesti että ankarien säästötoimien kourissa – kerrotaan muun muassa, että useat yliopistot joutuvat tänä talvena sulkemaan ovensa pariksi viikoksi, koska määrärahat eivät riitä tilojen lämmittämiseen, ja samaan aikaan pääministeri Orbán haaveilee ”omavaraisesta korkeakoulujärjestelmästä”, joka ilmeisesti kustannettaisiin lukukausimaksuilla – monet nuoret tekevät nopean johtopäätöksen ja lähtevät saman tien ulkomaille opiskelemaan.

Miten lahjakkaiden ja pätevien nuorten maastapaon voisi estää? No tietenkin perustamalla valtion rahoittaman Új Nemzedék (‘Uusi sukupolvi’) -keskuksen, joka julkaisee vakuuttavaa maastamuutonvastaista propagandamateriaalia, iskulauseenaan Minden ideköt (‘Kaikki sitoo meidät tänne’). Tuoreimmassa tällaisessa videossa nuori mies lähtee taksilla lentokentälle, kaivaa taskustaan iPhonen ja ryhtyy selailemaan sen kuvagalleriaa, jossa iloinen ja selvästikin hyvin toimeentuleva ystäväpiiri – samanlaisia rentoja kesäpartaisia nuorukaisia ja vapautuneesti hölskähteleviä bikinityttöjä – viettää loputonta ranta- ja biletyslomaa biitsillä ja pääkaupungin yöelämässä. Kuvat kulkee, ajat armahat samoaa, ja loppukuvassa nuorukainen kääntyy lentokentän lähtöaulasta takaisin kohti taksipysäkkiä. Ilmeisesti bileet jäivät kesken.

Tästä voisi työ- tai opiskelupaikasta tai ylipäätään jonkinlaisesta inhimillisestä toimeentulosta haaveileva unkarilainen nuori, jonka elämä on kaikkea muuta kuin biletystä ja kalliita leluja, tietenkin pelkästään raivostua ja syytää elokuvan tekijöille täyslaidallisen kuraa niskaan. Mutta onneksi on myös taitavia sanankäyttäjiä, jotka osaavat kehittää tämän raivon purevaksi verbalistiikaksi. Tyylinäyte hvg.hu-sivustolta – näin kuvailee elokuvan sisältöä András Rác:

Tarina kertoo siitä, miten Ruokkoamaton Nuori Menestyjä (Ápolatlan Fiatal Sikerember, Áfis) saa kirjeen, jossa komeilee mahtava Britannian lippu. […] Ketäpä muutakaan brittiläinen työnantaja etsisi kuin Áfista, joka on juuri valmistunut valtiontukensa menettäneestä Corvinus-yliopistosta? Áfis suuntaa lentokentälle, sille viimeiselle Ferihegyissä, jota ei vielä ole suljettu, tietenkin taksilla, siihenhän keskiverto-opiskelija opintolainansa polttaa, ja kaivaa 40 000 forintin kangastakkinsa povitaskusta 200 000 forintin iPhonen, selailee onnellisten aikojen valokuvia […] Lähteäkö vai eikö? Tätä ratkaisua ei helpota sekään, miten filmin naisstatistit, Tissi I, Tissi II ja Tissi III juoksentelevat bikineissä – tähän suunnilleen tyhjeneekin heidän yhteiskunnallinen merkityksensä […] Elokuvassa on kasoittain aitounkarilaisia aineksia: benjihyppyä, rantalentistä, digitaalikamera, kaljavaahtoa, purjelentokone. Tissi II saa siis tosiaankin purjelentokoneen lahjaksi, kun on saanut koulusta hyvän todistuksen?

Jos tämä ei vielä riitä, niin Youtube pursuu kommentoituja remiksejä, kuten esimerkiksi tämä (”Kaikki sitoisi meitä tänne, mutta…”), taustamusiikkina ”Arkipäivän pettymyksiä” ja lopputeksteinä: ”Kiitos, Fidesz!”

***

Iltamme toisen huumoripläjäyksen tarjoaa Unkarin valtiovarainministeri György Matolcsy, meeminikkarien kultakaivos. Kun aika proosallisen näköiseen pottunokkaiseen naamaan yhdistetään, hm, paavoväyrysmäinen laajakatseisuus sekä hieman avuton ulosanti, saadaan esimerkiksi tällaisia kuvakukkasia. Kesäkuussa hivenen kankeasti englantia puhuva Matolcsy CNN:n haastattelussa vakuutteli, että Unkarin talouden tila on loistava ja edessä talousihme, suoranainen fairy tale, ja parin tunnin päästä meemi oli syntynyt:

Pari päivää sitten Matolcsy esiintyi Hódmezővásárhelyssä, jälleen hehkuttaen Unkarin talouden loistavaa tulevaisuutta. (Index-sivuston uutisesta löytyy myös videoitu puhe, jota kannattaa katsella, vaikka ei unkaria osaisikaan — läsnäolijoiden body language on mielenkiintoista seurattavaa.) Tilaisuuden lopulla joku yleisöstä kysyi, mitä mieltä ministeri on siitä, että parhaillaan rivejään kokoavan opposition keulakuvaksi nouseva Gordon Bajnai oli nimittänyt Fidesz-puolueen kannattajia aasialaiseksi heimoksi. Näin Matolcsy:

Aasialaisesta syntyperästä meidän kuuluu olla ylpeitä. Meidän lapsillamme on, kolmessakymmenessä tapauksessa sadasta,  elämänsä ensimmäisenä kuutena viikkona takapuolessaan pieni punainen pilkku. Aivan niin kuin japanilaisilla lapsilla. Tämän ovat minulle kertoneet japanilaiset tiedemiehet.

No niin, itse asiassahan kysymys lienee ns. mongolitäplästä, joka ei kylläkään ole punainen vaan tummansinertävä. Tällaisia tummia, yleensä 3-5 vuoden ikään mennessä itsestään katoavia alaselän luomia tai pigmenttiläiskiä esiintyy pikkuvauvoilla usein Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, Itä-Afrikassa, Polynesiassa ja Amerikan alkuperäiskansojen parissa. Ei erityisemmin unkarilaisilla (joiden fyysinen perimä on jokseenkin tykkänään keskisen Itä-Euroopan suuresta geenisekoittimesta peräisin).

Arvoitukseksi jää, missä Matolcsy oli tällaisia japanilaisia tiedemiehiä kohdannut ja millaisten väärinkäsitysten ja käännösvirheiden kautta tieto oli hänelle tullut… Mutta sekoittamalla muutenkin älyttömään väitteeseen vielä sellaisen loputtoman vitsikkään elementin kuin ihmisen pylly Matolcsy varmisti itselleen lisää verkkokuolemattomuutta. Ei kestänyt kauaa, kun verkkoon jo ilmestyivät ensimmäiset kuvat Matolcsysta suorittamassa ”kansalaisuustestiä” rivistölle pakaransa pilkuttaneita pyllistelijöitä. Mutta ohitetaanpa tämä kaikkein ilmeisin halpavitsi ja päätetään tämänkertainen huumoripostaus kuvaan, jossa päätelmiä on vedetty pykälää pitemmälle ja Matolcsy pantu keskustelemaan punaisista pilkuista pääministeri Orbánin kanssa. Mitä tehdäänkään Unkarissa nykyään, kun Fidesz-puolueen kahden kolmasosan enemmistöllään pyörittämä parlamentti toimii lakkaamatta raksuttavana lainsäädäntäkoneena?

”Löysin takapuolestani pieniä punaisia täpliä.”
”Pannaan se perustuslakiin.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: