Tapaus Jeszenszky ja rasismin olemus

Unkarin kipeimpiin sosiaalisiin ongelmiin kuuluu maan runsaslukuisen romaniväestön tilanne. Erilaisiin romaniryhmiin kuuluvia tai ”mustalaisiksi” (cigány) lukeutuvia tai luettuja on maassa todella paljon; yksiselitteisiä tilastoja ei ole, koska ei ole yksiselitteisiä kriteerejäkään, joten eri lähteissä esitetyt arviot Unkarin romanien lukumäärästä heittelevät toistasadasta tuhannesta lähes miljoonaan. Unkarin romaneissa on eritaustaisia, erikielisiä ja eri aikoina maahan tulleita ryhmiä, mutta yleistäen voi sanoa, että vanhan kiertelevän elämänmuodon tuhouduttua romaneista on tullut kylien ja lähiöiden kestoköyhälistöä. Etenkin viime vuosikymmenet ovat olleet heille ankaraa aikaa: järjestelmänvaihdoksen jälkeen yhä useammat ovat jääneet työttömiksi ja sukupolvesta toiseen ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolelle, mistä tietenkin voi seurata katkeroitumista ja rikollisuutta. (Semminkin kun puolisotilaallisten äärioikeistokaartien nahkatukat ovat ottaneet romaniyhteisöt erityisiksi silmätikuikseen ja partioivat mustalaiskylissä ”järjestystä valvomassa” eli heikompiaan pelottelemassa.) Romanilapset ovat periaatteessa saman oppivelvollisuuden alaisia kuin muutkin, mutta käytännössä koulujärjestelmäkin usein syrjii heitä: heidät esimerkiksi sijoitetaan automaattisesti erityiskouluihin, joista monikaan ei pysty ponnistamaan kunnon ammattiin.

Runsas viikko sitten muutamat aktivistit toivat julkisuuteen ikävän näytteen siitä, miten Unkarissa enemmistö näkee romanien ongelmat. Kuten ”vallan vahtikoirana” toimivan atlatszo.hu-nimisen media-aktivistisivuston blogissa kerrottiin, Géza Jeszenszky, Corvinus-yliopiston opettaja, oli Unkarin vähemmistöjä käsittelevässä englanninkielisessä luentomonisteessaan kirjoittanut romaneista näin (suomennos Santran):

Heidän alhainen statuksensa työmarkkinoilla ja korkeammat työttömyyslukemansa tekevät köyhyydestä, laajalle levinneistä sosiaalisista ongelmista ja rikollisuudesta pysyvän ilmiön. Syy siihen, miksi monet romanit ovat mielisairaita (mentally ill), on, että romanikulttuurissa sallitaan sisarusten tai serkusten kesken avioituminen tai pelkkä seksuaalinen kanssakäyminen.

Tämä väite ei sinänsä ole mitään uutta Unkarin perinteisen ennakkoluuloisessa ja ”poliittisen korrektiuden” käsitteeseen lähinnä ivallisesti naureskellen suhtautuvassa mediamaisemassa. Asiasta kertovien verkkouutisten kommenttiketjuissa monet sisaret ja veljet todistavat itse havainnoineensa romanien parissa aivan samaa. Mutta tarina sai jatkoa, koska Jeszenszky ei ole ainoastaan Corvinus-yliopiston opettaja vaan Unkarin edustaja ulkomailla, tarkemmin sanoen Oslon-suurlähettiläs. Ja Unkarin Oslon-lähetystö oli juuri yhdessä Norjan holokaustin- ja uskonnollisten vähemmistöjen tutkimuskeskuksen kanssa järjestämässä symposiumia Raoul Wallenbergin satavuotismuiston kunniaksi. Kun tilaisuuden vieraaksi kutsuttu unkarilainen holokaustintutkija László Karsai sai kuulla luentomonisteesta, hän kieltäytyi tulemasta Jeszenszkyn kanssa samaan tilaisuuteen. Népszava-lehden kertoman mukaan (tämän muuten vahvistaa myös Aftenpostenin juttu) norjalaiset järjestäjät yrittivät ensin suostutella Karsaita muuttamaan mielensä ja päättivät sitten mieluummin jättää Jeszenszkyn kutsumatta tilaisuuteen, jossa hänen olisi itse asiassa pitänyt olla symbolisena isäntänä. Unkarin ulkoministeriö sai toisin sanoen norjalaisilta melkoisen näpsäyksen, vaikka vakuuttaakin, että Jeszenszkyn yliopisto-opetus ei mitenkään liity hänen toimintaansa suurlähettiläänä.

Mutta mikä tässä nyt on ongelma? Yllä linkatussa Aftenpostenin artikkelissa haastateltu Jeszenszky vakuuttaa, että ei ole rasisti vaan tuntee suurta huolta romaniväestön puolesta. Ja ihan hyvin voi uskoa, että Jeszenszky jollain tasolla tarkoittaa mitä sanoo. Álszentfazék-blogisti kiteyttää asian hienosti: Ei Géza-setä varmastikaan pystyttele öisin palavia ristejä tai sytytä romanien taloja tuleen ja ammuskele haulikolla niistä pakenevia ihmisiä. (Tässä viitataan Tatarszentgyörgyn kylässä 2009 tapahtuneeseen romanimiehen ja hänen viisivuotiaan poikansa murhaan.) Voi jopa kuvitella, että hän, jos tällaista väkivaltaa itse näkisi, voisi jopa yrittää estää sitä. Jeszenszkyltä vain menevät puurot ja vellit sekaisin: hän ei tajua, että rasismi ei tarkoita (vain) avointa väkivaltaa, keskitysleirejä ja piikkilankoja, vaan vakiintuneiden ennakkoluulojen kyselemätöntä toistamista ja vahvistamista. Eikä hän tajua, että tällainen rasismi, siis vakiintuneiden mutta törkeän loukkaavien ennakkoluulojen typerä toistelu niitä mitenkään kyseenalaistamatta tai anteeksi pyytelemättä, on länsimaisissa sivistyneissä seurapiireissä yhtä sopimatonta kuin jos herra suurlähettiläs julkisesti kaivelisi takapuoltaan.

Vielä olennaisemman pointin Jeszenszky-keskusteluun tuo kuitenkin lempiblogistini Eva S. Balog. Oikeasti ongelma on siinä, että Jeszenszkyn luentomoniste on yliopistolliseksi oppikirjaksi, tieteelliseksi teokseksi aivan ala-arvoinen. Väitettä romanien sukurutsaisuudesta ei ole perusteltu minkäänlaisella tutkimustiedolla tai lähdekirjallisuudella; tarkemmin asiaa tiukattaessa Jeszenszky on selittänyt ”lukeneensa Internetistä” asiaa koskevan artikkelin. Eikö yliopiston opettajan päähän pälkähdä, että näin raskaiden ja loukkaavien väitteiden esittäminen vaatii vankat perusteet? (Saati että tieteellisessä kirjallisuudessa yleensä kuuluu käyttää asianmukaisia lähdeviitteitä, ei jälkikäteen kertoa, että ”luin Internetistä…”.) Ja että ylipäätään mitään väestöryhmää ei tieteelliseksi tarkoitetussa kirjallisuudessa kuulu kuvata minkään muun kuin asiallisesti dokumentoidun tutkimustiedon perusteella?

Viime kädessä ongelman ydin on Unkarin nykyisessä järjestelmässä. Miten yliopistoihin päästetään opettamaan ihmisiä, joiden käsitys tieteellisestä kirjoittamisesta, tutkimuksesta ja koulutuksesta on tällä tasolla? Ja miten tällaiset ihmiset päästetään tekemään poliittista ja diplomaattiuraa? Géza Jeszenszky nousi aikoinaan ulkoministeriksi József Antallin hallitukseen (1990–1994) ja onnistui mm. saamaan aikaan USA:n edustustossa melkoisen skandaalin, johon liittyi hämäriä asekauppoja ja ikävästi julki tulleita lähetystönsisäisiä intrigejä. Vuonna 1998, Fidesz-puolueen valtaannousun myötä, Jeszenszky palasi ulkoministeriön palvelukseen, tällä kertaa Washingtonin-suurlähettilääksi. Suoritus tällä saralla ei täysin vakuuttanut (Jeszenszkyn väitetään muun muassa, kuinka ollakaan, möläytelleen poliittisia epäkorrektiuksia), ja ehkä tämän takia ei nykyiseltä Fidesz-hallitukselta enää irronnut Jeszenszkylle kuin vähän vaatimattomampi Oslon-pesti. Aftenposten-lehdelle Jeszenszky kuitenkin vakuuttaa, että hänellä on ulkoministeriön täysi luottamus. No, Jeszenszkyn ulkopoliittinen ura alkoi väittämän mukaan sopivasta sukulaisuussuhteesta: hänen vaimonsa oli läheistä sukua silloiselle pääministeri Antallille. Ilmeisesti miehellämme on tärkeimmät henkilösuhteet kunnossa. Olemme jälleen kerran feodaali-Euroopan valtarakenteiden ytimessä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: