Rötösherrat kiinni!

Politikverdrossenheit, tympääntyminen politiikkaan, sehän se on demokratian syöpä ja tällaisten naiivisti valistuksen arvoihin uskovien kukkahattutätien ja -setien (saksaksi Gutmensch) pahimpia huolenaiheita. Kaikki poliitikot ovat roistoja ja perinteiset poliittiset puolueet (natsien aikoinaan lanseeraama termi oli Systempartei) pelkkää oman edun tavoittelua, joten mitä tässä kannattaa tavallisen ihmisen äänestää tai yrittää vaikuttaa yhteisiin asioihin… Poliittinen populismi myöntää tämän mutta tarjoaa vaihtoehdoksi poliitikkoja ja puolueita, jotka eivät itse asiassa olekaan poliitikkoja tai systeemipuolueita vaan jotain ihan muuta, poikkeuksellisen rehellisiä, pyyteettömiä ja kunnollisia, ja aina tavallisen pienen ihmisen puolella ”rötösherroja” vastaan (rötösherra-sanan, kuten vanhemmat lukijat ehkä muistavat, toi Suomen poliittiseen kielenkäyttöön Vennamon SMP, ja kuulemma sana itse oli verbaalisesti lahjakkaan taustavaikuttajan, puoluejohtajan vaimon Sirkka Vennamon kehittämä). Ja jos kysymys on oikeistopopulismista, hommaan lisätään oikeiston perinteinen argumentti: vasemmisto luulee rahan kasvavan puussa, ei osaa hoitaa talousasioita ja on jopa valmis jakelemaan, apua, MEIDÄN kovalla työllä ansaitsemaamme rahaa niille, jotka eivät sitä ole ansainneet, kenties laiskureille, retkuille tai vaikkapa maahanmuuttajille. (Ja kuten tiedämme, etenkin rikkaat ihmisethän ne nimenomaan ovat itse ansainneet omaisuutensa erityisen kovalla työllä.)

Itävallan oikeistopopulistipuolue FPÖ on sekin selkeästi tällä linjalla. Tällä hetkellä puolueen kotisivu pelottelee kunnon itävaltalaisia EU:n velka-ansalla, johon vastuuttomat hallituspuolueet ovat Itävaltaa viemässä, ja syyttää vihreitä tutkimusten jarruttamisesta ns. lehti-ilmoitusjutussa (Inseratenaffäre): sosiaalidemokraattien vaalivoitto ja Werner Faymannin liittokanslerius ovat vain sen ansiota, että puolueen lehti-ilmoituksilla tyytyväisiksi ostamat lehdet kampanjoivat Faymannin puolesta. Puolue tietenkin puolustaa kunnon ihmisten oikeutta rehellisesti ansaittuun omaisuuteensa, ja vaikka sotaveteraaneilla ratsastaminen onkin entisen Kolmannen valtakunnan alueella poliittisesti vähän ongelmallisempaa kuin Suomessa, niin ainakin eläkeläisten oikeuksia muistetaan pitää esillä… Samaan aikaan puolueen omat rötösherrat ovat – toisaalla – jatkuvasti otsikoissa ja tarjoavat vähänkin kriittisemmälle lukijalle runsaasti vahingoniloa. Ja vahingonilohan tunnetusti on iloista parhain.

Kärntenin osavaltio, jota on hallinnut ensin FPÖ, sitten siitä irronnut ”haiderilaispuolue” BZÖ ja nyttemmin, Jörg Haiderin kuoltua takaisin FPÖ:n yhteyteen palannut Kärntenin BZÖ, nykyiseltä nimeltään FPK,  on taloudellisesti aikamoisen katastrofin partaalla. Jo parin vuoden ajan on julkisuuteen tullut tietoja osavaltion hallinnon ja BZÖ-FPK:n (osaksi yhdessä paikallisten ÖVP-poliitikkojen kanssa) hämäristä diileistä Hypo-Alpe-Adria-pankin kanssa, ja osa näistä jutuista on lopulta päätynyt raastupaan asti. Kun pankki lopulta romahti saksalaisen ostajan syliin, kauppasopimusta arvioimaan nimetty asiantuntija, kärnteniläinen veroneuvoja Dietrich Birnbacher oli saava palkkiona kahdeksansivuisesta lausunnostaan (harvaa pränttiä, ensimmäinen sivu on pelkkää nimiötä) kuusi miljoonaa euroa, josta osan oli kenties tarkoitus kaikessa hiljaisuudessa siirtyä Birnbacherin tililtä edelleen epäviralliseksi puoluetueksi BZÖ:lle ja ÖVP:lle. Myös tämänhetkinen maaherra Gerhard Dörfler, ennestään rasistisista möläytyksistään kuulu ”hupiveikko”, on tällä hetkellä otsikoissa lahjontaepäilyjen takia. FPK:n taannoinen johtaja Uwe Scheuch puolestaan on useita eri oikeusistuimia kierrettyään tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen (mutta kieltäytyi lähes vuoden ajan, poliittisten vastustajiensa suureksi hilpeydeksi, hievahtamastakaan virastaan ennen kuin tuomio on vahvistettu ja lainvoimainen). Scheuchin oikeudenkäyntien syynä on ns. ”Part of the game” -juttu, eli Kärntenin haiderilaisjohto on auttanut muutamia erittäin varakkaita venäläisiä herrasmiehiä saamaan pikamenettelyllä Itävallan kansalaisuuden, saaden ilmeisesti vastapalveluksena melkoista, hm, sponsorointia puolueelle. Näin siis menettelee maahanmuuttokriittinen ”sosiaalinen kotiseutupuolue”.

Vaan osataan sitä myös pääkaupungin FPÖ:ssä. Parlamentin kolmas puhemies Martin Graf on jo ennenkin usein ollut kriittisten tiedotusvälineiden hampaissa. Grafin tausta on ”saksalaiskansallisessa” Burschenschaft-järjestössä nimeltä Olympia, joka tunnetaan äärioikeistolaisista ja jopa uusnatsistisista sympatioistaan; Olympia on muun muassa kutsunut esitelmöitsijävieraakseen sellaisia henkilöitä kuin pahamaineisen holokaustinkiistäjä-”historioitsijan” David Irvingin, joka vuoden 2005 Wienin-vierailunsa yhteydessä joutuikin saman tien vankilaan jo edellisten ”kieltolain” rikkomustensa johdosta – natsien tekemien joukkomurhien kiistäminenhän on Itävallassa lailla kielletty. Myös Grafin avustajia on epäilty yhteyksistä uusnatseihin. Uusin skandaali ei kuitenkaan liity tähän vaan kolhaisee ikävästi puolueen julkisuuskuvaa kunnon ihmisten suojelijana, etenkin niiden silmissä, joille herttaiset eläkeläiset, uskolliset koirat sekä kansalaisten kovalla työllä ansaitun omaisuuden suojeleminen ovat sydämenasia. Eli siis puolueen ykköskohderyhmän? Mutta kerrotaanpa koko tarina.

Rouva Gertrud Meschar,  jo yhdeksissäkymmenissä mutta ilmeisesti ikäänsä nähden reipas ja vireä, oli tutustunut Martin Grafiin asuessaan tämän naapurina. Naapurusten kemiat ja poliittiset mielipiteet sopivat yhteen, ja lopulta ilmeisesti rouva Meschar kertoi rahahuolistaan naapurin mukavalle herra Grafille, joka kaiken lisäksi oli juristi. Vanha rouva halusi nimittäin säätiöidä omaisuutensa siten, että se takaisi hänelle itselleen huolettoman vanhuuden, mahdollisimman pitkän asumisen omassa kodissa, ja hänen kuolemansa jälkeen rahat menisivät hänen määräämäänsä hyvään tarkoitukseen eli opas- ja pelastuskoirien tukemiseen. (Aivan yleisesti on pakko todeta: tyypilliset vanhat wieniläisrouvat saattavat olla vaikka miten ilkeitä ja häijyjä, vihata naapureitaan, lapsia ja muukalaisia, mutta koiria ne poikkeuksetta jumaloivat.)

Nythän on näin, kuten Veronika Platt österreichpolitik-blogissa selittää, että Itävallan lainsäädäntö ei ole tällaisen idean kannalta erityisen suotuisa. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, omaisuutensa säätiöinyt ei voi itse johtaa säätiötään eikä määrätä rahojen käytöstä. Säätiöinti siis kannattaa vain, jos säätiön perustajalla todellakin on ylimääräistä rahaa, jonka voi panna syrjään toisiin tarkoituksiin, niin ettei siihen tarvitse enää itse koskea. Näin ei itse asiassa ollut rouva Mescharin laita, joka tosin ei ollut köyhä mutta ei hillittömän rikaskaan: hänen koko omaisuutensa arvo oli ”vain” noin miljoona euroa. Naapurin mukavan herra Grafin olisi lakimiehenä pitänyt tämä tietää. Hän kuitenkin suunnitteli pikaisesti säätiön, johon rouva Mescharin koko omaisuus upotettaisiin, ja vanha rouva laittoi nimensä paperiin ilmeisesti ilman että asiaa olisi hänelle kunnolla selitetty.

Kuinka kävi? Säätiö, jota johtaa naapurin mukava herra Graf parin Burschenschaft-toverinsa avustuksella, osti rouva Mescharin rahoilla Döblingin hienostokaupunginosasta talon. Talossa tiettävästi toimivat tällä hetkellä Martin Grafin veljen pyörittämä ravintola sekä Martin Grafin kahden parlamenttikollegan omistama mediayhtiö, joka ylläpitää ns. ”Graf-sivustona” tunnettua verkkosaittia unzensuriert.at. Rouva Meschar puolestaan sai ällistyksekseen huomata, että säätiöidyistä varoista ei hänelle itselleen tullut senttiäkään, ellei hän sitä erikseen pyytämällä pyytänyt herra Grafilta. Vähän yli tuhannen euron (netto) kuukausittainen eläke ei oikein riitä säädynmukaiseen elämään ja asianmukaiseen hoitoon, varsinkin kun pahenevan osteoporoosin takia kotona asuminen ei onnistu ilman jatkuvaa ulkopuolista apua.

Vuonna 2012 rouva Meschar ei kuulemma ole saanut säätiöltään enää senttiäkään rahaa, ja välit säätiötä edelleen johtavaan herra Grafiin ovat täysin poikki. Vanha rouva ei nähnyt muuta keinoa kuin kääntyä lehdistön puoleen. Niinpä tapaus on ollut julkisuudessa jo kuukausikaupalla, ja nyt se on päätynyt syyttäjän tutkittavaksi epäilynä törkeästä petoksesta. Graf kiistää kaikki syytökset, koska ensimmäinen asiasta tehty selvitys on jo osoittanut, että säätiön omaisuutta on hoidettu asianmukaisesti eli rahaa ei ole hävitetty. (Uusimpien syytösten mukaan kuitenkin säätiön kirjanpidossa on epäilyttäviä epäselvyyksiä.) Ilmeisesti myös FPÖ seisoo pystynä metsänä oman varapuhemiehensä takana eikä näe mitään syytä, miksi tämän pitäisi erota tehtävistään.

Lehtihaastattelussa toukokuun lopulla rouva Meschar tilittää pettyneenä: ”Minä uskoin aina, että FPÖ on kunniallisempi kuin toiset puolueet. Nyt en enää usko.” Mutta pitäisikö Grafin erota poliittisista tehtävistään? ”Ei, se poliittinen puoli on minulle yhdentekevä. Haluan vain saada itselleni oikeutta.” Niinpä. Kun populistipuolueet ovat osoittaneet olevansa yhtä raadollisia kuin ”systeemipuolueetkin”, mitä kansalaiselle jää jäljelle? Luultavasti päivä kuitenkin muutaman kerran näreen (tai pyökin) kiertää, ennen kuin Sentroopan totiseen ja tärkeilevään poliittiseen ilmastoon lopultakin saapuvat Islannin ”Parhaan puolueen” tapaiset nihilistiset protestitempaukset.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: