Kirves, poliisi ja viimeinen erhe?

Itä-Euroopan tapahtumat eivät Suomessa herkästi ylitä uutiskynnystä, Kaukasian vielä vähemmän – ellei jokin konflikti tai katastrofi vaadi lukuisia kuolonuhreja. Ja sittenkin järkyttävät uutiset unohtuvat nopeasti. Kuka 1980-luvulla uutisia seurannut enää muistaa sellaisia paikannimiä kuin Sumgait tai Stepanakert, tai ylipäätään koko Vuoristo-Karabahin konfliktia? Kysymyshän on kahden kaukasialaisen valtion, perinteisesti kristityn Armenian ja perinteisesti islaminuskoisen Azerbaidžanin vuosisataisesta keskinäisestä vihanpidosta, joka 1900-luvun mittaan alkoi keskittyä yhden Azerbaidžanin alueella sijaitsevan mutta emämaan yhteyteen pyrkivän armenialaissaarekkeen ympärille. Vihollisuuksien huipentuessa 1980-luvulla mellakointi räjähti verilöylyiksi, ja kansainvälisistä sovitteluyrityksistä huolimatta konflikti kytee yhä. Nyt se on purkautunut aika karmealla ja merkillisellä tavalla keskelle Eurooppaa.

Oikeastaan kysymys on kahdeksan vuoden viipeellä räjähtävästä aikapommista. Tapahtumat (joista yksityiskohtainen unkarinkielinen selonteko löytyy Galamus-sivustolta) alkoivat nimittäin vuonna 2004, kun NATOn rauhankumppanuusohjelman yhteydessä järjestettiin Budapestin sotakorkeakoulussa (Zrínyi Miklós Nemzetvédelmi Egyetem) englannin kielen kurssi, jolle saapui nuoria sotilashenkilöitä useista rauhankumppanimaista. Näiden joukossa oli myös azerbaidžanilainen Ramil Šahib Šafarov, mies, jolla oli missio: tappaa armenialaisia, koska armenialaiset hänen mielestään olivat Karabahin kriisin yhteydessä syyllistyneet lukemattomien viattomien azerien joukkomurhiin. Eräänä helmikuun yönä 2004 hän sitten kirveellä ja veitsellä aseistautuneena tunkeutui nukkuvan armenialaisen kollegansa asuntolahuoneeseen ja, kuten syytteessä asia ilmaistiin, ”erityistä raakuutta osoittaen” surmasi tämän. Ennen kuin poliisit ehtivät paikalle, Šafarov yritti päästä toisenkin armenialaisen kurssitoverinsa huoneeseen, mutta tämän ovi oli lukossa eikä onneksi auennut, sananmukaisesti, kirveelläkään.

Šafarov tunnusti tekonsa osoittamatta pienintäkään katumuksen merkkiä, hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, ja sitä mies istui unkarilaisessa vankilassa enemmän tai vähemmän julkisuuden unohtamana. Azerbaidžan ja Turkki saivat turhaan pyydellä Unkaria luovuttamaan Šafarovin, kunnes tänä vuonna tarina sai uuden käänteen. Muutama päivä sitten Šafarov yllättäen palautettiin kotimaahansa, missä hänen Unkarin viranomaisten mukaan oli määrä jatkaa rangaistuksensa kärsimistä. Yllätys yllätys – presidentti Ilham Alijev armahti kirvesmurhaaajan välittömästi, ja ilmeisesti häntä on kotimaassaan juhlittu suurin piirtein kansallissankarina ja nuorison esikuvana. (Yllätys niin. Jo oikeudenkäynnin yhteydessä Šafarovin puolustusasianajaja oli selittänyt, että Azerbaidžanissa armenialaisen tappaminen ei ole murha eikä mikään.) Tiedotusvälineille onnellinen Šafarov julisti oikeuden lopultakin toteutuneen. Azerien riemuitessa armenialaiset ovat tietenkin olleet järkyttyneitä. Jerevanin kaduilla mielenosoittajat repivät ja tallaavat Unkarin lippuja, Armenia on katkaissut diplomaattiset suhteet Unkariin, ja Yhdysvaltain hallitus, jota sikäläinen jopa puolitoistamiljoonainen armenialaisdiaspora tietenkin parhaansa mukaan painostaa, on ilmaissut huolensa tapahtumien johdosta ja pyytänyt Unkarilta selitystä.

Mutta miksi ihmeessä tämä koko juttu? Kuinka ollakaan, Unkari on kuukausien ajan rakentanut yhteyksiä öljymaa Azerbaidžanin suuntaan. Heinäkuussa ulkoasiain valtiosihteeri Péter Szíjjártó vieraili Azerbaidžanissa, ja pian sen jälkeen ilmoitettiin, että maat ryhtyvät tiivistämään taloudellista yhteistyötään. Tämä sopii yleisesti ottaen Orbánin hallituksen linjaan: ”avaus itään”, yhteistyötä entisen Neuvostoliiton turkkilaiskansojen kanssa samalla epämääräisesti ”sukulaisuussuhteisiin” ja ”länsimaiden rappioon” vihjaillen. Mutta kohta ilmestyi uutisiin myös näiden yhteistyösuunnitelmien olennainen täsmennys: Azerbaidžanin ja Turkin odotetaan ostavan Unkarin valtion obligaatioita miljardien edestä, samalla kun Unkarin neuvottelut IMF:n ja EU:n kanssa maan kipeästi tarvitsemista lainoista riippuvat edelleenkin ilmassa.

Asiat ovat ilmeisesti edelleenkin auki joka suuntaan, azerien öljyrahamassi pysyy toistaiseksi kiinni eikä IMF-neuvotteluistakaan ole selvää tietoa, mutta johtopäätökset on kuitenkin helppo vetää. Armenian mielestä Unkari on tehnyt Azerbaidžanin kanssa härskit kaupat (ja ilmeisesti neuvotteluja Unkarin ja Azerbaidžanin hallituksen kesken on käyty julkisuudelta piilossa jo pitemmän aikaa), ja Unkarin kriittiset viestimet ovat järkyttyneitä. Onko tosiaankin niin, että Orbánin hallitus mieluummin tekee päivänvaloa kestämättömiä diilejä idän puolidiktatuurien kanssa, ihmisoikeuksista ja Kaukasiassa mahdollisesti uudelleen leimahtavista konflikteista viis, kuin päästää Euroopan ja IMF:n tarkastamaan kirjanpitoaan?

Myrkyllisin toistaiseksi näkemäni yhteenveto löytyy HVG-uutisportaalin mielipidepalstalta: Parodiamainos toivottaa kaikkien kansakuntien sosiopaatit tervetulleiksi Unkariin etnistä verilöylyä järjestämään. Lisäksi epätoivoisille diktaattoreille vuokrataan omaa kansaa vastaan käytettäväksi koirapoliiseja. Niin, tämäkin on viime viikkoina ollut julkisuudessa: kolme unkarilaista herrasmiestä joutui Syyriassa kapinallisten kaappaamiksi ja vapautettiin sitten ilmeisen sekavissa oloissa. Tapahtumien kulusta liikkuu erilaisia versioita, samoin herrojen taustasta ja tehtävästä Syyriassa. Heidän kerrotaan olleen varhaiseläkkeellä olevia poliiseja, ammatiltaan poliisikoirien kouluttajia ja Syyriassa yksityisluontoisella matkalla, mutta toisten väitteiden mukaan miekkosten työ on osa Unkarin laajempaa sotilaallis-teknistä avunantoa Syyrian diktatuurille, vanhojen Varsovan liiton aikaisten veljeyssuhteiden pohjalta ja Unkarin NATO-jäsenyydestä piittaamatta. Miesten palatessa Unkariin TEK:n, terrorinvastaisten erikoisjoukkojen päällikkö János Hajdú teatterikuiskasi lehdistötilaisuudessa kaikkien viestimien kuullen yhden ex-poliisin korvaan: ”Sano vähemmän, niin et joudu sanoistasi kiinni.” Kuten samainen HVG-portaalin satiiripalsta kommentoi, näin huippupätevästi toimii Unkarin salainen palvelu.  Taitaapa olla lisää kansainvälisiä diplomatiaskandaaleja luvassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: