Koukkunokka ja kalvosinnapit

Tarkoitukseni oli kirjoittaa jostain muusta kuin rasismista ja antisemitismistä, mutta Itävallankaan tapahtumat eivät päästä otteestaan.

Tässä blogissa on aiemminkin ollut esillä Itävallan ”Vapauspuolue” FPÖ (Freiheitliche Partei Österreichs), mutta ehkä lyhyt kertaus sen vaiheista on paikallaan. Vapauspuolue selittää juontavansa juurensa niistä kansalaisliikkeistä, jotka syntyivät 1800-luvulla monarkioiden aristokraattisia valtarakenteita uhmaamaan, pienen ihmisen vapauden puolesta. Itse asiassa näissä kansalaisliikkeissä oli jo varhain mukana myös kansallismielisyyden pimeää puolta eli oman kansallisuuden, rodun ja verenperinnön mystifiointia ja muukalaisvihan lietsontaa. Toisen maailmansodan jälkeen FPÖ:n edeltäjä VdU (Verband der Unabhängigen, ”Riippumattomien liitto”) oli kriitikkojen mukaan jonkinlainen katumattomien vanhojen natsien hyväveliverkosto.

(Tosin katumattomia vanhoja natseja oli Itävallassa jo hyvin varhain myös kahden valtapuolueen, konservatiivisen ”kokoomuspuolue” ÖVP:n ja sosialidemokraattien toiminnassa mukana. Sen jälkeen kun kaikkein suurimmat natsipomot olivat saaneet surmansa, tulleet tuomituiksi Nürnbergissä tai päässeet livahtamaan Etelä-Amerikkaan, Itävallassa periaatteena oli rakentaa sovintoa ja antaa haavojen arpeutua. Kohta sodan jälkeen maan hallituksessa oli jo rinnakkain sekä entisiä keskitysleirivankeja että entisiä natsipuolueen jäseniä, ja alempien portaiden natsit pääsivät muutamassa vuodessa, suhteellisen helppojen puhdistautumisprosessien jälkeen, takaisin yhteiskuntaan. Taannoin Profil-lehti kertoi Gestapon Wienin-päämajan kiduttajista, jotka tyypillisesti saivat pahimmillaan kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuritushuonetuomioita, elleivät selvinneet peräti seurauksitta – tuomitutkin tyypillisesti armahdettiin parin-kolmen vuoden päästä, ja he viettivät loppuelämänsä kaikessa rauhassa kunnioitettuina kansalaisina.)

Eräänlainen natsimenneisyys oli myös Jörg Haiderilla, legendaarisella populistipoliitikolla, joka 1980-luvulta lähtien johti Vapauspuoluetta uuteen nousuun. Hänen vanhempansa nimittäin olivat aktiivisia ja vakaumuksellisia Hitlerin kannattajia jo 1930-luvun alkupuolella, kun se vielä oli Itävallassa laitonta. Ja toisin kuin vielä kuuluisampi maanmiehensä Arnold Schwarzenegger, jonka isä myös oli innokas natsi, Haider ei missään vaiheessa tehnyt julkista pesäeroa vanhempiensa henkiseen perintöön. Tietenkin hänen, kuten myöhempienkin FPÖ:n johtajien, oli julkisesti sanouduttava irti natsismista ja sen hirmuteoista, rasismista ja joukkomurhista. Mutta tämä ei estä aivan päinvastaisten piiloviestien lähettämistä. Ja siitä on kysymys tässäkin blogissa – mutta jatketaan ensin pikakatsausta FPÖ:n historiaan.

Populististen puolueiden tapaan FPÖ oli hajanainen ja sisäisten ristiriitojen repimä, ja näihin riitoihin puolue hajosi jouduttuaan hallitusvastuuseen vuoden 1999 veretseisauttavan vaalivoittonsa jälkeen. ”Musta-sininen” Schüsselin hallitus (musta on ÖVP:n, sininen FPÖ:n väri) joutui, kuten vanhemmat lukijat ehkä muistavat, kansainvälisten painostustoimien kohteeksi. Varsinkaan Jörg Haider ei voinut jäädä puoluejohtajaksi ja vara-liittokansleriksi, vaan hänen oli niin sanotusti vetäydyttävä valtakunnallisesta poliittisesta vastuusta Kärntenin osavaltion maaherraksi ja ”tavalliseksi puolueen rivijäseneksi” (einfaches Parteimitglied – termi, jolle Itävallan julkisuudessa yleisesti naureskeltiin, kaikkihan tiesivät asioiden todellisen laidan). Kun hallitus-FPÖ:n kyvyttömyys oikeaan vastuulliseen hallitustyöskentelyyn alkoi käydä ilmeiseksi (vanhemmat suomalaiset ehkä vielä muistavat SMP:n ja Urpo ”työttömyys pois kuudessa kuukaudessa” Leppäsen legendaarisen työministerikauden), ”haiderilaiset” erosivat siitä omaksi BZÖ-puolueekseen (Bündnis Zukunft Österreich eli jotain sinnepäin kuin ”Itävallan tulevaisuuden liitto”) – jonka kannatus tosin oli varsin marginaalinen kaikkialla muualla paitsi Kärntenissä.

Sitten ”aurinko putosi taivaalta”, kuten Kärntenin BZÖ:ssä asia ilmaistiin. Lokakuussa 2008 Jörg Haider, riideltyään poikaystävänsä kanssa ja vedettyään klagenfurtilaisessa homobaarissa kunnon lohtukännit, kaahasi itsensä hengiltä Volkswagen Phaëtonillaan (VW:n pojilta joko klassisen yleissivistyksen puutetta tai tässä tapauksessa mystistä selvänäköisyyttä antaa tehtaan luksusmallille tuollainen nimi). Kärntenin BZÖ yritti jatkaa elämäänsä henkisenä johtajanaan kuollut mies. Haiderin ympärillä on, suorana televisioiduista mahtihautajaisista lähtien, rehottanut suoranainen kultti. Tietenkin monet ovat varmoja, että hänen kuolemansa ei ollut onnettomuus vaan ovela salamurha, ja väitteet homoseksuaalisuudestakin ovat pelkkää panettelua.

Samaan aikaan Wienissä äärioikeiston taivaalle nousi uusi tähti: Heinz Christian Strache, jota monet ovat avoimesti tituleeranneet ”uudeksi Haideriksi”. Strachella, ammatiltaan hammasteknikko, ei ole akateemista Herr Doktor -arvoa, mutta hän on nuorempi ja komeampi kuin Haider-vainaja (joka toki oli varsin hyvävartinen kaveri ja myös pukeutui huomiotaherättävän muodikkaasti ja nuorekkaasti, silloin kun tilaisuuden luonne ei vaatinut kansallispukua). Haider jodlasi vuorilla perinneasussa, Strache kiitää Wienin yöelämässä tiukoissa farkuissa ja esiintyy mainoksissaan ilmojen halki syöksyvänä teräsmiehenä (HC-Man) tai hohtavahaarniskaisena ritarina (Wienin turkkilaispiirityksestä kertovan historiallisen tarinan kuvitusta,  pahiksia siis ovat 1600-luvun turkkilaiset, jotka eivät tietenkään liity mitenkään nykyisiin turkkilaisiin maahanmuuttajiin…). Ei tarvitse kauan miettiä, äänestäisikö Wienin poliittisesti ja, hm, sivistyksellisesti passiivinen white trash -nuoriso mieluummin Strachea vai punakkaa ja plösöä kuuskymppistä demaripormestari Häuplia. Strachen asema FPÖ:n ykkös-alfauroksena on tätä nykyä kiistaton, ja Kärntenin ”haiderilaiset” ovat palanneet hänen helmoihinsa omana liitännäispuolueenaan (FPK).

Ja tästä pääsemme lopultakin tämänkertaiseen aiheeseen eli Strachen tuoreimpaan neronleimaukseen. Aikaansa seuraavana miehenä Strache ylläpitää omaa julkista Facebook-profiilia ja postailee säännöllisesti päivityksiä laajan ihailijakuntansa peukutettavaksi. Ja tietenkin hauskoja kuvia – esimerkiksi perinteisestä possujuhlasta, jossa Strache parin aatetoverin kanssa on ryhtymässä leikkelemään kokonaisena paistettua sikaa ja tuumaa, että “isst du Schwein, kannst du rein” eli ‘jos syöt sikaa, niin pääset sisään’. (Ja joka väittää, että tässä tarkoituksella syrjitään tiettyjen sianlihan syönnistä pidättyvien uskontokuntien edustajia, on pahantahtoinen vasemmistokiihottaja.)

Muutama päivä sitten Strache julkaisi Facebook-seinällään pilapiirroksen:

Paksu porho, ”Pankit”, nauttii hallituksen (”Die Regierung”) tarjoilemaa juhla-ateriaa, ja laihan kansa raukan lautaselle on jäänyt pelkkä luu. HC on liittänyt kuvaan FB-fanejaan varten vielä selityksen: tässä punamusta hallitus (nykyinen demarien ja ÖVP:n koalitio siis) vihreine apureineen siirtää kansan varallisuutta ahneille EU-keinottelijoille.

Tämä pilapiirros kiertelee Internetissä erilaisina versioina, ja ilmeisesti Strachen käyttämä versio on muunnelma, johon on lisätty pari olennaista yksityiskohtaa: paksun porhon pottunokkaa on muotoiltu isommaksi ja käyremmäksi ja hihansuun nappeihin lisätty daavidintähdet. Itävallassa, missä natsisymbolien käyttö on tiukasti kielletty ja natsistisilta haiskahtavat mielenilmaukset, niiden myötä myös antisemitismi, ovat julkisuudessa tiukassa syynissä, asiasta nousi oitis melkoinen haloo, ja syyttäjäviranomainenkin on kuulemma ryhtynyt tutkimaan asiaa. Mitäpä teki Strache? Kiisti tiukasti kaiken. Hän ja hänen aatetoverinsa eivät missään nimessä ole rasisteja tai antisemitistejä, kuvan tarkoitus ei todellakaan ollut nostattaa vihaa tiettyä kansanryhmää kohtaan, tämmöiset väitteet ovat pahantahtoista vasemmiston ajojahtia, ja itse asiassa rasisteja ovat ne, jotka heti olettavat, että koukkunokkaisella pankkiirilla tähdätään nimenomaan juutalaisten käsissä olevaan rahamahtiin.

Konservatiivisessa Die Presse -lehdessä Bettina Steiner analysoi terävästi pilapiirroksen sanomaa. Koukkunenä on saksalaisessa perinteessä iät ja ajat ollut juutalaisia kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen symboli, jo 1800-luvulla Wilhelm Busch (”Maxin ja Moritzin” isä ja saksalaisen huumorin klassikkoja, mutta myös monien aikalaistensa lailla armoton antisemitisti) piirsi luihulle juutalais-pahikselleen, Schmulchen Schiefelbeinerille melkeinpä koko naaman täyttävän koukkunokan. Strachen postaama piirros kytkeytyy vuosisataiseen perinteeseen ja on sen pohjalta helposti tulkittavissa. Strache siis käyttää merkkiä, jonka ”kulttuurilaahuksen” perusteella määräytyvä merkitys on ilmiselvä, mutta yrittää samalla esittää asian niin kuin ei tuota kulttuurilaahusta, eurooppalaisen antisemitismin perinnettä olisi olemassakaan ja kuvaa kuuluisi tarkastella vain kuvana itsenään, ikään kuin pankkiirin koukkunenä olisi vain yksi nenänmuoto muiden joukossa.

Tässä toisin sanoen käytetään symboleja, jotka – toisin kuin esimerkiksi lailla kielletty hakaristi – eivät ole niin selvästi ”kieliopillistuneita” pelkästään symboliseen käyttöön, että ne voitaisiin kieltää. Yleisemmin ilmaisten: jätetään sanomaan tulkinnanvara porsaanreiäksi, josta itse päästään luikkimaan karkuun. Omat kyllä ymmärtävät, mistä on kysymys, viholliset taas eivät pysty tarpeeksi epämääräiseen ilmaisuun tarttumaan. Näin saadaan sanotuksi semmoistakin, mitä laki ei sallisi. Ja mikä hienointa, pystytään mobilisoimaan sekä julkisen että piiloviestin kohderyhmät.

Tässä kohdeyleisön maksimoinnissahan oli aikoinaan fasismin suurin voima: liikkeen taakse saatiin sekä kunnon rähinää hinkuvat syrjäytyneet katujen kovanyrkit että turvallisuutta ja järjestystä kaipaavat, vaatimattoman hyvinvointinsa puolesta pelkäävät kunnon ihmiset (sekä lisäksi kommunismikammoinen suurpääoma). Ja samaa yrittävät nykyajan oikeistopopulistit, joiden kannattajakunnassa – niin Itävallassa kuin Suomessakin – näyttää olevan sekä patologisen aggressiivista ”kikkarapäälle kuonoon” -älämölöporukkaa että kilttiä ”kaikkien asiat kerralla kuntoon” -väkeä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: