László P., László Cs. ja vihapuheen kaksi suuntaa

Viime päivinä Unkarin julkisuus on pyörinyt kahden murhaajan ympärillä. Tuoreempi uutinen on Kata Bándyn tapaus. Nuori nainen, 25-vuotias poliisipsykologi, raiskattiin ja kuristettiin Pécsissä pari viikkoa sitten, ja murhaaja, ”László P.”, saatiin kiinni pian sen jälkeen. Koska murhaaja on syntyperältään (puoliksi) romani, rasistinen vihapuhe on tietyillä foorumeilla mikäli mahdollista yltynyt entisestään, siinä määrin, että nyt on julkisuuteen tullut Kata Bándyn äiti pyytäen kansalais- ja poliittisia järjestöjä, etteivät nämä käyttäisi hänen tyttärensä nimeä ja kohtaloa verukkeena omalle vihapuheelleen tai vaatimuksille kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.

Kata Bándyn murhaajan kaima puolestaan on tehnyt rikoksensa lähes seitsemänkymmentä vuotta sitten. László Csatáry oli poliisivirkamiehenä vastuussa Kassan eli nykyisen Slovakian Košicen ghetosta vuonna 1944. Hän syyllistyi lukuisiin dokumentoituihin ja todistajien vahvistamiin julmuuksiin gheton juutalaisia kohtaan ja lähetti henkilökohtaisesti kuolemaan satoja ihmisiä. Sodan jälkeen Csatáry tuomittiin silloisessa Tšekkoslovakiassa poissaolevana kuolemaan, mutta sillä välin miehemme oli onnistunut pakenemaan Saksaan ja sieltä Kanadaan, missä hän eleli taidekauppiaana, kunnes vuonna 1997 paljastui, että hän oli valehdellut menneisyydestään maahanmuuttoviranomaisille. Csatáry palasi Unkariin, missä hän siitä pitäen on asunut kaikessa rauhassa Budapestissa, arvostetussa kaupunginosassa; 97-vuotiaanakin hän on kuulemma reipas ja hyväkuntoinen, käy itse ostoksilla ja jopa ajaa autoa. Vasta äskettäin brittiläinen skandaalilehti The Sun löysi hänet ja nosti asian julkisuuteen. Unkarin viranomaisetkin ovat lopulta joutuneet tarttumaan toimeen, ja tällä tietoa Csatáry on ilmeisesti kotiarestissa.

Kumpikaan uutinen ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Naisia raiskataan ja murhataan vähän väliä milloin missäkin maassa, ja viimeisiä haudan partaalla tutisevia natsirikollisia jahdataan ja löytyy edelleenkin muualtakin kuin Unkarista. Mielenkiintoista on ollut se, miten näiden kahden samanaikaisen uutisen nostattama vihapuhe kietoutuu yhteen unkarilaisessa julkisuudessa, ja miten vihapuheen taustalla oleva rasismi vaikuttaa kahteen suuntaan.

Unkarin vihapuhepalstoista pahamaineisin on kuruc.info-sivusto, jonka rasistisen ja antisemitistisen kuratulvan rinnalla luultavasti meikäläiset hommafoorumit ovat puhtoisia pulmusia. Kun esimerkiksi taannoin Bulgariassa joukko israelilaisia turisteja joutui tuhoisan terrori-iskun uhriksi, kuruc.info:n keskustelupalstalla riemuittiin ja korkattiin kuohuviinipulloja. Tätä sontaluukkua on näköjään mahdotonta saada tukkoon millään kansanryhmien vastaista kiihotusta koskevilla pykälilläkään, jollaiset varmastikin löytyy myös Unkarin laista. Heinäkuun alussa, kun joukko yhdysvaltalaisia poliitikkoja oli lähettänyt pääministeri Orbánille yhteisen huolenilmauksensa rasismin ja antisemitismin voimistumisesta Unkarissa, Orbán lykkäsi mustanpekan takaisin amerikkalaisille: kuruc.info toimii amerikkalaisen operaattorin palvelimella, joten Unkarin viranomaiset eivät, sano, mahda sille mitään. Kun sitten Csatáryn tapaus tuli Unkarissa julki ja antifasistit ryhtyivät järjestämään ukon ovelle flashmob-tempauksia, kuruc.info lupasi ”tapporahaa” sille, joka toimittaa julkisuuteen useimpien mielenosoittaja-aktivistien nimet, kuvat ja yhteystiedot. Useiden mielenosoittajien Facebook- tai iwiw-sivuja, kuvia ja henkilötietoja on kuulemma jo julkistettukin kuruc.infon sivuilla.

Mutta kuruc.info ei ole läheskään ainoa vastenmielisen vihapuheen väylä. Magyar Hírlap -lehdessä säännöllisesti maan ja maailman tapahtumia kommentoiva toimittaja Zsolt Bayer (jonka törkypuheet ovat olleet jo aiemmin esillä tässäkin blogissa) on Fidesz-puolueen ja pääministeri Orbánin ydinjoukkoa mutta vailla virallista puolueasemaa ja voi siksi toimia puolueen epävirallisena lannanlevittimenä niiden potentiaalisten kannattajien suuntaan, jotka muuten uhkaavat valua äärioikeistopuolue Jobbikin leiriin. Kata Bándyn murhan johdosta Bayer tietenkin käytti odotetunlaisen puheenvuoron:

Siksi meidän on sanottava niin kuin asia on: se murhaaja-elukka oli mustalainen. Eikä mikään seksuaalisesti poikkeava psykopaatti. Ei mikään Tšikatilo, ei ”kansalainen X.”, ei Viiltäjä-Jack, ei. László P[…] oli vain työtön mustalainen […] Jos mustalaisten yhteisö ei löydä ratkaisua, jolla hävittäisi tämän mentaliteetin omasta rodustaan, silloin asia on pakko sanoa julki: heidän kanssaan on mahdotonta elää yhdessä.

Proszektúra-blogin kirjoittaja, jolta nämä sitaatit lainasin, muistuttaa kylmästi, että László P:n äiti tosin oli romani, biologinen isä ja isäpuoli taas valkolaisia (eli ”unkarilaisia”, kuten asia näköjään Unkarissa ilmaistaan), joten samalla logiikalla voisi väittää unkarilaisten olevan murhaaja-elukoita ja rotuna ja yhteisönä vastuussa tästä teosta. Szilvia Varró taas toteaa mielipidekirjoituksessaan hvg.hu-portaalin sivuilla, että Unkarin romanit ovat tosin – kuten köyhältä ja kohtuuttomassa syrjäytymisvaarassa elävältä ryhmältä voi odottaakin – yliedustettuina vankiloissa mutta raaimpien väkivaltarikosten tekijöistä heitä on suhteessa huomattavan vähän. Unkarissa on viime vuosina tapahtunut useita raakoja murhia, joiden tekijät eivät olleet romaneja, eikä niistä ole noussut vastaavaa viha-aaltoa. Ja ennen kaikkea: naisia kuolee harva se viikko parisuhdeväkivallan uhrina, puolison, miesystävän tai ex-elämäntoverin käsiin, ilman että asiasta nousisi mitään mediakohua. Oikeastaan Kata Bándyn kuolema, ilmeisesti huumepöllyssä riehuneen syrjäytyneen sekakäyttäjän László P:n rikos, oli vain osa suuresta naisiin kohdistuvan väkivallan kuviosta, josta suurinta osaa ei koskaan nosteta julkisuuteen.

Toisin sanoen: kun järkyttävä murhatapaus sopii yhteiskunnassa ennestäänkin rehottavan rasismin lietsomiseen, siitä otetaan kaikki irti ilman että edes viranomaiset reagoisivat. (Muistelen tässä vain Jussi Halla-ahon blogikirjoituksestaan saamaa tuomiota; Zsolt Bayerin mielipiteet romanien geneettisistä ominaisuuksista ovat kyllä paljon yksiselitteisemmin ilmaistua sitä ihtiään.)  Ja jos taas rasistien sympatiat ovat murhaajan puolella, kuten László Csatáryn tapauksessa, virkavalta toimii hitaasti ja hyssytellen. Vihapuheen rinnalla toimii villaisellapainamispuhe ja uhridiskurssi, josta tuoreimman esimerkin antoi taannoin presidentti János Áder.

Israelissa kunnioitettiin äskettäin toisen maailmansodan aikaisen juutalaisten pelastajan, Budapestissa vaikuttaneen ruotsalaisen diplomaatin Raoul Wallenbergin satavuotismuistoa mm. knessetin erityisellä muistoistunnolla. Kun Unkarin  parlamentin puhemies László Kövér oli fasistikirjailija Nyirőn uudelleenhautausfarssin jälkeen muuttunut Israelille ei-toivotuksi henkilöksi, Unkarin edustajaksi vaihdettiin kiireen vilkkaa presidentti Áder. Tämä osallistui asianmukaisiin juhlamenoihin ja lausui Jerusalemin-puheessaan myös:

Unkarin valtio ei suojellut juutalaisia holokaustin aikaan. Se katseli toimettomana heidän kyydittämistään ja tuhoamistaan.

Áder varmastikin kuvitteli toimivansa korrektisti ja kunniallisesti (ja on tästä hyvästä jo saanutkin melkoista kyytiä äärioikeisto-antisemitistien foorumeilla, joilla asiaan kuuluu puhua holokamusta eli ”holohämäyksestä” tai ”holobisneksestä”, pelkkää huijausta ja juutalaisten kansainvälistä salajuonta kaikki…). Mutta, kuten Örülünk, Vincent? -blogissa huomautettiin, Unkarin valtio ei katsellut sivusta juutalaisten tuhoamista vaan osallistui siihen aktiivisesti; tästä löytyy runsaasti aikalaistodistajien lausuntoja. Unkarilaiset poliisit ja santarmit, Unkarin sisäministeriön toimeksiannosta, ajoivat juutalaiset ghettoihin ja pakkasivat karjavaunuihin. Niin myös László Csatáry, joka äskettäin on haastattelussa kertonut tehneensä ”tyypillisiä hallintohommia”.

Samaa uhridiskurssia harrastetaan muuallakin. Itävallassa toistakymmentä vuotta sitten silloinen liittokansleri Wolfgang Schüssel meni möläyttämään, että ”Itävalta oli natsien ensimmäinen uhri”. Mutta tämä nostatti hirmuisen protestimyrskyn ja viikkokausia kestäneen julkisen keskustelun ”historian vääristelystä”. Unkarista puolestaan tuntuu vielä puuttuvan tämä ns. menneisyydenhallinta, Vergangenheitsbewältigung. Ja tästä pääsen siihen loistavaan kirjoitukseen, josta tämän koko tekstin kirjoittaminen oikeastaan lähti liikkeelle.

Galamus-sivustolla kielentutkija (mm. toistaiseksi ainoan unkarilaisen genderlingvistiikan käsikirjan tekijä) Ágnes Huszár kirjoittaa saksalaisesta psykoanalyytikosta Margarete Mitscherlichistä, joka äskettäin kuoli kotonaan Frankfurtissa 95 vuoden kunnioitettavassa iässä. Mitscherlichin tunnetuin teos oli yhdessä kollega-puoliso Alexanderin kanssa kirjoitettu ja 1967 ilmestynyt Die Unfähigkeit zu trauern. Grundlagen kollektiven Verhaltens (’Kyvyttömyys suremiseen. Kollektiivisen käyttäytymisen perusteita’). Teoksen perusajatus on se, että aikuistuvan yksilön on sekä ymmärrettävä vanhempiensa toiminnan virheet ja ristiriitaisuudet että opittava siitä huolimatta edelleenkin rakastamaan heitä. Joka ei kykene tähän, ei kykene myöskään kohtaamaan oman persoonallisuutensa ristiriitoja. Tällainen henkilö heijastaa ihanteensa johonkin ulkoiseen epäjumalhahmoon ja henkilöi omat virheensä johonkin tiettyyn ”viholliseen”, ei ymmärrä kritiikkiä järkiperäisenä ajatteluprosessina vaan tuhoavana raivona tätä vihollista kohtaan. Tämän yksilöpsykologisen oivalluksen Mitscherlichit yleistivät koskemaan koko sodanjälkeistä Saksaa, missä uusi polvi sulki silmänsä isiensä rikoksilta ja kieltäytyi surutyöstä – tällä tavalla Saksan yhteiskunta ei myöskään kykenisi moraalisesti itsenäistymään ja uudistumaan.

Tämä pelko, näin kirjoittaa Ágnes Huszár, oli onneksi aiheeton. Saksassa tehtiin surutyöt, ja nykyinen Saksan yhteiskunta on Euroopan valistuneimpia ja suvaitsevaisimpia. Unkarissa taas ei Mitscherlichien kirjaa ole edelleenkään saatavilla.

Mainokset

4 Responses to László P., László Cs. ja vihapuheen kaksi suuntaa

  1. Itseni sanoo:

    Tuleeko mieleen, mitä tapahtui Suomessa vuosia sitten Porvoossa? Oliko silloinkin vihapuheita eri keskustelufoorumeissa? Elikäs koska USA lähettää Suomeen lähettiläitä antisemitismia ja mustalaisvastalaisuutta vastaan? Tai tämä on Unkarin etuoikeus?

    USA lähetti Unkariin lähettilään (Ms. Rosenthal?) taistelemaan antisemitismia vastaan, kunnes USA toimii pikkupuolueita, jotka käyttävät hakaristiä? Miksei omassa maassa taistellaan, miksi tullaan ulkomaille? Köves Slomo (päärabbi Unkarissa) sanoi, että Ranskassa antisemitismi on kauhee, eikä USA lähettänyt sinne Rosenthaleija. Miksi vain Unkariin? Bulgariassa juutalaisia murhattu. Mitä ois, jos Unkarissa tapahtuisi tämmönen? Tuleeko UN sotilaita Unkariin?

    Jotain uutinen vielä unohdettu:
    http://hvg.hu/itthon.bunugy/20120720_janoshalma_csalad

    (Vaikka hyökkäjien etnisyyttä ei kerrottu, kuin Suomessa yleisesti tulisi julkisuuteen, tämä auttaa paljon: ”azzal állították meg támadói a kapuban, hogy cigarettát kérjenek tőle”. Tiedän, ettei tämä tarkoita mitään, mutta minulla oli kaksi tämmöstä tapausta Suomessa: Turku-Tukholma 3 afro-Arfikkalaista tuli ja pyysi tupakka, en tupakoi, sanoin ei oo, halusivat hyökätä, mutta siellä oli muitakin ihmisiä, suomalaisia, eli olen vielä elossa; Porvoossa tuli 2 suomalaisteinityttöä, pyysivät tupakka, sanoi ei oo, sanottu vittu, ettei oo ja menivät pojens – vaikka myöhemmin tuli mieleen, että tupakka ehkä ollut toinen asia, ja ois ollut parempi sanoa, voin antaa tulkaa kanssani pensaan.)

    • Ihan varmasti on Suomessa ja monessa muussakin maassa vihapuhetta, ja kamalia asioita tehdään kaikkialla. Kunpa vain arvoisa kantakommentaattorini (oletan kyseessä olevan saman henkilön, vaikka nimimerkit ja anonyymiosoitteet vaihtuvatkin koko ajan) vaivautuisi kunnolla lukemaan tekstin ennen kuin syöksyy selittämään, että Unkaria ei pidä arvostella niin kauan kuin jossain muuallakin tapahtuu jotain pahaa.

      Auschwitz ei oikeuta Gulagia, eikä toisinpäin. Se, että jotkut romanit ovat oikeasti tehneet rikoksia (niin, Olaszliszka unohtui…), ei anna Zsolt Bayerille moraalista oikeutta väittää, että väkivaltaisuus olisi romaneilla ”rodussa”. Unkarin viranomaiset ovat moraalisessa vastuussa vihapuheen sietämisestä ihan siitä riippumatta, mitä muissa maissa tehdään. Mikähän tässä on niin vaikeata käsittää?

  2. Itseni sanoo:

    Miksi luet vain Bayeria? Mikset lue vasemmistolaislehtiä, jossa on ”toisenlainen” vihapuhe? Unkarissa on oikeistolainen ja vasemmistolainen vihapuhekin olemassa, mutta EU:ssa ja USA:ssa vasemmistolaisten vihapuhe on hyväksytty. Muuten esimerkiksi minä kannatan esimerkiksi J. Bäckmanin toimet Suomessa, jolla on kommunisti puolue, vaikka olen oikeistolainen.

  3. Itse asiassa en mielenrauhani takia juurikaan lue Magyar Hírlapia ja Bayeria vaan seuraan enemmänkin juuri noita ”vasemmiston” foorumeita.
    Ilmeisesti olemme eri mieltä siitä, mitä ”vihapuhe” tarkoittaa. En ole vielä nähnyt sellaista ”hyväksyttyä vasemmistolaista vihapuhetta”, jossa esimerkiksi riemuittaisiin oikeistolaisiin, natseihin tai rasisteihin kohdistuvasta väkivallasta ja terrorista tai kehotettaisiin siihen.
    Väännetäänpä siis rautalankaa:
    Unkarin valtio ja sen viranomaiset ovat aikoinaan aktiivisesti osallistuneet juutalaisten vainoihin ja joukkomurhiin. Tämä on historiallinen fakta, eikä senaikaisten syyllisten syyllisyys riipu siitä, mitä muissa maissa on tehty tai jätetty tekemättä. Tämän tosiasian toteaminen ei ole vihapuhetta eikä mikään solvaus unkarilaisuutta tai nykyistä Unkarin kansaa kohtaan — ei kukaan täysjärkinen saksalainenkaan nykyään kuvittele, että natsien hirmuteoista kertovat lukemattomat kirjat ja elokuvat olisivat vihapuhetta saksalaisia vastaan. Ja jos Unkarin presidentti vääristelee tätä historiallista totuutta tai merkittävien viranomaisten ja poliitikkojen tuella pyritään puhdistamaan joukkomurhiin osallistuneiden tai niitä kannattaneiden ihmisten mainetta, siitä huomauttaminen ei myöskään ole vihapuhetta vaan normaalia kritiikkiä.
    Sitä vastoin vihapuhetta on se, että jotakin kansanryhmää kokonaisuutena syytetään joidenkin sen edustajien todellisista tai kuvitelluista rikoksista ja kansaa yllytetään vihaamaan tätä ryhmää kokonaisuutena. Unkarissa (kuten tietenkin monessa muussakin maassa) antisemitistisellä ja romanivastaisella vihapuheella on pitkät perinteet, ja näihin ennakkoluuloihin on siksi helppo viitata myös peitellysti vihjaillen, ”rivien välissä” (tähän sarjaan kuuluvat myös viimeaikaiset vihjailut ”kansainvälisten rahapiirien” tukemista vallankaappausyrityksistä).
    Netin keskustelupalstoja on mahdotonta pitää puhtaina rikoslain pykälät täyttävästä vihapuheesta. Mutta tuntuu käsittämättömältä, että Zsolt Bayerin kaltainen julkisuuden henkilö saa sanomalehdessä kirjoittaa niin kuin kirjoittaa ilman minkäänlaisia oikeudellisia seuraamuksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: