Vuoroin vieraissa

Piti kirjoittamani jostakin ihan muusta, mutta Unkarin tapahtumat eivät taaskaan jätä rauhaan. Poliittinen plagiaattifarssi on nimittäin pyörähtänyt toiselle kierrokselle. Vain muutama viikko ehti kulua presidentti Pál Schmittin vähemmän kunniakkaasta väistymisestä, kun väitöskirjan plagiaattiepäilyjen kiistäminen oli käynyt mahdottomaksi – ja seuraava plagiaattiskandaali on ilmestynyt julkisuuteen.

Schmittin puolustajien vahvimmaksi ja loppupelissä ainoaksi argumentiksi oli jäänyt, että ”kaikkihan niin tekivät”. Jos Schmitt oli kasannut väitöskirjansa kyseenalaisin keinoin, niin varmasti oli moni muukin, varsinkin entisinä synkeinä sosialismin aikoina, joten varsinkin entiset ja myöhempien aikojen sosialistiset puoluejyrät katsokoot peiliin. Erityisen innokkaat epäilyt sai niskaansa entinen sosialistipuolue MSzP:n ja nyttemmin siitä lohjenneen ”Demokraattisen koalition” johtaja, entinen pääministeri Ferenc Gyurcsány. Gyurcsányn sosialistihallitus ei ollut aikoinaan onnistunut saamaan maan taloutta järkevälle tolalle eikä korruptiota kuriin, vuonna 2006 julkisuuteen vuotaneessa niin kutsutussa Őszödin puheessa hän oli melkoisen alatyylistä ilmausta käyttäen antanut ymmärtää valehdelleensa tästä koko kansalle,  kansa oli vastannut estottomilla vihanilmauksilla ja lopulta Gyurcsányn oli lähdettävä. Jos nyt Schmitt, entinen olympiavoittaja ja urheilusankari, on valehdellut kansalle opillisesta pätevyydestään, niin eikö muka Gyurcsány, ei-sosialistien sylkykuppi numero yksi, olisi voinut tehdä samoin?

Schmitt-skandaalin jälkeen alettiin siis vaatia myös vastakkaisen leirin johtajien ja etenkin vihatun Gyurcsányn korkeakoulututkintoa tarkempaan syyniin. Vasemmistoa sympatiseeraava tai muuten vain Fidesz-vastainen älymystö saattoi aluksi ivallisesti myhähdellä näille yrityksille. Gyurcsánylla ei ollut väitöskirjaa eikä tohtorinarvoa, vain opettajakorkeakoulussa (1984) ja sittemmin kansantaloustieteestä suoritetut loppututkinnot, ja gradut, joita nyt kovaäänisesti vaadittiin uudelleen tarkastettavaksi, olivat muutossa luultavasti kadonneet tai joutuneet ties minne vintille tai kellariin, kuka mokomia muistaa. Gyurcsány itse lupaili leppoisasti etsiä työnsä esiin kunhan kerkiäisi. Ylipäätäänkään Gyurcsány ei tuntunut painivan samassa spedesarjassa kuin Schmitt, jonka olemuksen epä-älykkömäisyys ja ongelmat unkarin kielen oikeinkirjoituksen hallinnassa olivat saaneet monet epäilemään presidentin ”tieteellisiä” ansioita jo ennen plagiaattipaljastustakin. Gyurcsány, mitä mieltä hänen sympatiakertoimistaan ja rehellisyydestään sitten oltiinkin, vaikutti ainakin teräväpäiseltä mieheltä, jonka tiedetään nousseen poliitikoksi ja menestyväksi liikemieheksi erittäin niukoista oloista vain oman lahjakkuutensa turvin. Joku hänen entinen opettajansakin ilmestyi julkisuuteen vakuuttamaan, ettei kerta kaikkiaan voinut uskoa fiksun ja motivoituneen oloisen opiskelijansa huijanneen.

Nyt on kuitenkin ilmennyt ikäviä uusia asianhaaroja. Gyurcsányn maisterintutkielmia ei tosin ole vieläkään löytynyt; Origo-uutissivuston mukaan Pécsin yliopisto aikoo tehdä Gyurcsányn gradun katoamisesta rikosilmoituksen. Mutta esille on tullut viitteitä Gyurcsányn tutkielmaan, ja niiden mukaan sen sivuilla 11 ja 12 käsitellään täsmälleen samoja asioita kuin erään toisen opinnäytetyön sivuilla 11 ja 12. Kuinka ollakaan, tämän toisen tutkielman aihe on täsmälleen sama kuin Gyurcsányn työn, eli Balatonin seudun viininviljely ja viinintuotanto. Ja kuinka ollakaan, tämän toisen työn tekijä on Gyurcsányn tuolloisen, ensimmäisen vaimon veli.

Myös Gyurcsányn oma käytös, kuten Péter Magyari Index-uutissivuston mielipidekirjoituksessa toteaa, alkaa oudosti muistuttaa Schmittin tempoiluja ensimmäisten plagiaattiepäilyjen jälkeen. Kun syytöksille alkoi ilmestyä pohjaa, Schmitt yritti selitellä, että totta kai hänen työssään on yhtenevyyksiä bulgarialaisen Georgievin tutkielman kanssa, kun kirjoittajat ovat tunteneet toisensa ja käyttäneet samaa ”kanta-aineistoa” (törzsanyag). Gyurcsány puolestaan on – ensin yritettyään kiistää koko juttua, kuten Schmittkin aikoinaan – huomauttanut letkeästi, että ”hulluhan hän olisi ollut, jos ei olisi käyttänyt” työssään lankomiehensä tutkimusta, kun kerran semmoinen oli olemassa.

Monille unkarilaisille johtopäätös on ilmiselvä. Kaikki poliitikot, kaikissa puolueissa, koko poliittisen kirjon laidasta laitaan, ovat roistoja ja huijareita. Niille, jotka vielä yrittävät tarkastella tilannetta vähän analyyttisemmin, jää ruodittavaksi politiikan kaksinaismoralismi koko komeudessaan. Kun hvg.hu-uutisportaalin paljastuksesta alkanut plagiaattiskandaali lopulta johti presidentti Schmittin eroon, parlamentin puhemies László Kövér vieritti syyn lehdistön niskoille: jokaisen, joka vastedes harkitsee presidentin virkaan ryhtymistä, on mietittävä, asettaako itsensä alttiiksi sille, että jokunen ”surkea tyhjäntoimittaja, vihoviimeinen kynänpyörittäjä-terroristi uskoo, että hänen kauttaan pääsee pahimmin vahingoittamaan poliittisia vastustajiaan”. Nyt kun paljastusten uhrina on Gyurcsány, ei puhettakaan, että lankomiehen opinnäytetyön esiin kaivanutta, yleisesti oikeistomielisenä pidettyä HírTV-televisiokanavaa syytettäisiin terrorismista.  Toisaalta taas ainakin jotkut niistä, jotka äsken äänekkäästi vaativat Schmittin eroa, ovat nyt olleet vaivaantuneen vaiteliaita tai jupisseet, että koko Gyurcsányn plagiaattijuttu on kuin kumiluu, joka heitetään julkisuuden kaluttavaksi, että sen hampaat saataisiin irti tärkeämmistä asioista.

Oli plagiaattisyytteiden laita miten oli, tuossa kumiluuargumentissa on tietty perä, ja Unkarin poliittisessa todellisuudessa olisi tätä nykyä paljon pahempiakin ongelmia käsiteltäväksi kuin se, mistä aineksista joku liikemies ja poliitikko on aikoinaan jonkin vaatimattoman julkaisemattoman tutkielman kyhännyt. Maan talous on edelleenkin pahasti kuralla, eivätkä Orbánin hallituksen yritykset paikata budjettivajetta aina vain uusilla veroilla tunnu vakuuttavan ketään. Sitä vastoin yhä äänekkäämmin on alettu puhua siitä, miten etuja, tukiaisia ja erilaisia lihavia bonuksia virtaa Orbánin lähipiiriin kuuluville oligarkeille. Tai no… Internetin oppositiofoorumeja ja kriittisiä blogeja seuraamalla saa varmaan aivan toisenlaisen kuvan kuin valtion uutiskanavilta. Äskettäin kansainvälinen, riippumaton Freedom House -järjestö pudotti lehdistön vapauden luokituksessaan Unkarin ”vapaista” ”osittain vapaiden” ryhmään, Serbian taakse. Raportti toteaa (suomennos Santran):

Unkarin vertailuluku putosi jyrkästi vuonna 2010 ja sen luokitus laski ”osittain vapaaksi”, mikä johtuu pääministeri Viktor Orbánin konservatiivihallituksen keskitetyistä yrityksistä ottaa median ohjailu ja lainsäädäntö haltuunsa. Tämä 13 pisteen pudotus vain kahdessa vuodessa, maassa, joka pitkään on kuulunut ”vapaisiin”, on erittäin epätavallista koko tämän indeksin historiassa, mutta se osoittaa, että viestimien vapautta ei voi pitää itsestäänselvänä edes näköjään vankoissa demokratioissa.

Advertisements

2 Responses to Vuoroin vieraissa

  1. Arhippa sanoo:

    Kuinka pian Fidesz-nomenklatuura tulkitsi Freedom Housen luokittelun uudeksi ulkopuolelta tulleeksi lännen vasemmistoliberaalien hyökkäykseksi Unkaria vastaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: