Eszter sitten auttaa

Unkariin on sitten valittu presidentti. Virallisesti asian tosin ratkaisee parlamentti äänestyksellä 2. toukokuuta, mutta pääministeri Viktor Orbán on jo nimennyt ehdokkaansa ja ehdokas ilmaissut suostuvansa käytettäväksi. Ehdokas on János Áder, keski-ikäinen, ruskeatukkainen, viiksekäs unkarilaismies, jonka rauhalliseen tavis-olemukseen ovat ensin poliittiset vastustajat, sitten Áder itse turhaan yrittäneet saada jännitystä ja särmää lempinimellä ”Csornan Charles Bronson”. (Csorna on 10 000 asukkaan pikkukaupunki Unkarin luoteisnurkassa, eikä unkarinkielinen Wikipediakaan löydä sieltä juuri muuta mainittavaa kuin erinäiset kirkot, joissa on erinäisiä taide-esineitä ja muistomerkkejä.)

Toisin kuin edeltäjänsä, aikoinaan kansainvälisen urheilu- ja urheilubyrokraattiuran tehnyt Pál Schmitt, Áder on HVG-uutisportaalin mukaan pitkän linjan poliitikko, joka ei ole juurikaan tehnyt ”siviilitöitä”, lukuun ottamatta viisivuotista tutkijan tai tutkimusassistentin (tudományos munkatárs) pestiä Unkarin Tiedeakatemiassa 1980-luvun lopulla: 1990-luvulta lähtien hän on ollut puoluetoimihenkilö, kansanedustaja ja lopulta europarlamentaarikko. Viktor Orbánin lähipiiriin hän joutui jo nuorena lakitieteen ja valtio-opin opiskelijana, ja oli Fidesz-puolueessa keskeisenä aktivistina, ellei aivan perustajajäsenenä niin hyvin alkuvaiheista asti. Välillä Áderin ja Orbánin suhteessa on ollut kitkaa, mutta poliittisten kommentaattorien mukaan Áderin lojaalisuus pääministeriä kohtaan on nykyään epäilysten ulkopuolella.

Presidentiksi ei siis selvästikään haluta karismaattista ja laajaa kunnioitusta nauttivaa kansakunnan isähahmoa tai puolueintressien yläpuolelle nousevaa ”epäpoliittista” henkilöä, joka kenties saattaisi jopa käyttää veto-oikeuttaan ja jättää jonkin lain vahvistamatta, vaan kuuliainen valtapuolueen sotilas. Áderista ei myöskään ilmeisesti ole vielä paljastunut mitään erityisen pahennusta herättävää. Vastustajien on siis tyydyttävä harmittelemaan miehen värittömyyttä, mauttomuutta ja hajuttomuutta ja uumoilemaan, että luvassa on presidentti, jonka olemassaoloakaan ei liiemmin tulla huomaamaan.

Tai sitten tartutaan Áderin ilmeisesti ainoaan selkeästi heikkoon kohtaan: kielitaitoon. Youtubessa suosiota niittää nykyään muutaman vuoden takainen nauhoitus, jossa silloista europarlamentaarikko Áderia yritetään haastatella englanniksi, ainoalla vieraalla kielellä, jota hän virallisen cv:nsä mukaan osaa ”keskustelutasolla”. Alkuun on leikattu unkarinkielinen haastattelupätkä, jossa Áder saa äidinkielellään sujuvasti kertoa, miten hänen agendaansa kuuluvat ympäristönsuojelu ja vaihtoehtoisen energiatalouden kehittäminen. Sitten soi puhelin, toimittaja haluaa ruveta haastattelemaan Áderia samoista asioista, ja miehen paniikki on kouriintuntuva. Áder änkyttää jotain käsittämätöntä ”inglish lessönistä” ja pyytää soittamaan myöhemmin, seuraavaa soittajaa hän taas ei ensin ole kuulevinaankaan. ”Öööö… aim ö miitting, sori …”

Toisessa menestysklipissä, joka sekin on useamman vuoden takaa, kielitaitoinen toimittaja lehdistötilaisuudessa yrittää ahdistaa Áderin seinää vasten kysymällä: Kérdezhetek valamit angolul? (Voinko kysyä jotain englanniksi?) Áder suhahtaa sivuun: Majd Eszter segít (Eszter sitten auttaa), ja kuunneltuaan kysymyksen pyytää, ”koska ei ole varmaa, ymmärtävätkö kaikki kollegat ja läsnäolijat”, kääntämään kysymyksen mahdollisimman tarkasti unkariksi. Aivan klipin lopussa ilmeisesti kuvan ulkopuolella seisova Eszter ryhtyy tekemään työtä käskettyä.

Tätä kirjoittaessani tunnen ankaria tunnontuskia, koska vieraiden kielten puhuminen ilman konseptia kaiken kansan kuullen ja etenkin  puhelimeen on minusta edelleenkin hirveää, ja voin aivan fyysisesti samastua siihen mahaa kouristavaan kauhuun, jota Áder raukan on täytynyt tuntea Brysselin puhelimen piristessä: apua, nyt jäi jokin ratkaiseva sana ymmärtämättä, apua, en muista, miten se sanotaan, nyt se varmasti pitää minua ihan tyhmänä… Ja tietenkin voi aina kysyä, miten hyvin englantilaiset tai ranskalaiset tai italialaiset poliitikot osaavat vieraita kieliä. Tai miettiä, miten typerää ylipäätään on päteä toisen huonon kielitaidon kustannuksella.

Ahti Karjalainen jäi suomalaisten kollektiiviseen muistiin tankerovitsien sankarina. Itse asiassa mies, niin karmealta kuin sen ääntämys nykykorvaan kuulostaakin, osasi sen ikäpolven hemmoksi aivan kelpo englantia. János Áderin sukupolven unkarilaisilta ei myöskään voi odottaa kovin kummoista kielitaitoa. Jokseenkin kaikki ne tuntemani ainakin keski-ikäiset tai vanhemmat unkarilaiset, jotka osaavat jotain vierasta kieltä hyvin (ja toki sellaisiakin on paljon), ovat joko oleskelleet ulkomailla tai nuorena käyneet joko jotain poikkeuksellista eliittikoulua tai kaukonäköisten vanhempien kustantamia koulun ulkopuolisia kielikursseja. Muuten tavallisissa unkarilaiskouluissa ei ainakaan ennen vanhaan vieraita kieliä kunnolla opittu (syyn tästä voi jakaa haluamallaan tavalla sosialisminaikaisen pakkovenäjän ja muuten vain kehnojen opetusmenetelmien kesken). Edelleenkään ei Unkarissa ole harvinaista, että yliopistollisen loppututkinnon suorittanut ihminen ei kykene käymään edes kahvipöytäkeskustelua yhdelläkään vieraalla kielellä.

Kuten sanottua, Unkarin presidentiksi ei selvästikään haeta kansallista tai näköjään kansainvälistäkään edustushahmoa. Loppujen lopuksi parhaiten asian taisi kiteyttää vitsiuutisportaali Hírcsárda. Mutta tämän vitsin selittämiseksi on palattava vuosiin 1969 ja 1979. Péter Bacsón musta komedia A tanu (‘Todistaja”, Suomessa se taisi pyöriä nimellä ”Avaintodistaja”), joka kertoo viattoman antisankarin seikkailuista 1950-luvun stalinistisen diktatuurin mielettömyyksien keskellä, oli valmistuttuaan vuonna 1969 vielä Kádárin pehmodiktatuurillekin liikaa ja joutui hyllylle kymmeneksi vuodeksi. Elokuvasta on jäänyt unkarilaisten kollektiiviseen tajuntaan useita lentäviä lauseita, kuten Az élet nem habostorta (‘Elämä ei ole mikään kermakakku’) tai Az a gyanús, ami nem gyanús (‘Epäilyttävää on se, mikä ei ole epäilyttävää’). Ja ennen kaikkea tämä kohtaus:

Päähenkilö on joutunut Appelsiinintutkimuslaitoksen johtajaksi – sosialistinen suunnitelmataloushan tunnetusti pystyi viljelemään mitä vain missä vain. Satoa saadaan yksi ainoa appelsiini, jonka päähenkilön lapset syövät juuri kun diktaattori on tulossa katsastuskäynnille. Neuvokas avustaja toimittaa viime hetkessä tilalle sitruunan, ja Suuri Johtaja syö sen hyvillä mielin, kun hedelmä kerran on esitelty asianmukaisesti: ”Appelsiini. Uusi unkarilainen appelsiini. Onhan se vähän keltainen, vähän hapan, mutta meidän oma.”

Näin siis myös János Áder Hírcsárdan mukaan. Vähän keltainen, vähän hapan, mutta taatusti fideszläinen. Saa siis kelvata sekä johtajalle että kansalle.

Advertisements

3 Responses to Eszter sitten auttaa

  1. Nagy Gábor sanoo:

    Niinistö Kokoomuksen edustaja, Haavisto grönien edustaja. Oliko se ongelma Suomessa? Ketä kiinnosta, mitä kieliä puhutaan? Suomessa suomi, Unkarissa unkari. Sitten vielä: Keinovaihdon jälkeinen Unkarin 1. prisidentti oli liberaalien edustaja, sitten sai kannatusta myös kommareista. Mutta se oli ihan OK.
    Uusi presidentti ei osaa kieliä. OK.

    Entä ketkä olivat sosialistiliberaalien pääministerit? Toinen oli kommarijohtaja, joka näyttää siltä, että osallistui v 1956 vallankumouksen lannistamiseen (Berki Mihály: Pufajkások; 51. és 127. old.). Toinen oli salapoliisi kommunismin aikana. Toinen piti valtaansa poliisiväkivallan avulla. Toinen osti hanheja, mutta ”unohdi” maksaa kasvattajille. Paljon kasvattajia rahattomuutensa takia teki itsemurhaa.

  2. Mikko sanoo:

    Hei,

    Näitkö tämän videon?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: