Viimeinen valssi Hofburgissa

Entisessä Hitlerin Saksassa historian painolastia ei pääse pakoon, ei vaikka nykyään elävistä sukupolvista ylivoimaisesti suurinta osaa koskee kuuluisa Gnade der späten Geburt, myöhäisen syntymän armo. (Tai niin kuin saksalainen toimittaja-kirjailija Wibke Bruhns äskettäin suomeksikin ilmestyneessä kirjassaan Meines Vaters Land (Isäni maa) kirjoittaa: on vaikea ymmärtää, mitä isosisko ajatteli kantaessaan BDM:n, natsien tyttöjärjestön univormua, kun itse muistaa lapsuudestaan vain ne hirveät Punahilkka-mekot, joita saksalaisäidit sodanjälkeisenä pula-aikana tyttärilleen ompelivat käytöstä poistetuista hakaristilipuista.)

Sarkastisessa Saksa-kirjassaan Lihavan kotkan maa Heikki Aittokoski puhuu ”puukosta, jota saksalaisten on koko ajan kierrettävä omassa haavassaan”. Natsismista ja sen perinnöstä on julkisuudessa edelleenkin koko ajan äänekkäästi sanouduttava irti. Sama koskee Itävaltaa, vaikka täällä ongelmaan tulee ylimääräinen kierre: 1930-luvun niinsanottu austrofasistinen Itävalta, missä Hitlerin natsipuolue oli ollut lailla kielletty, oli jossain mielessä tietenkin natsi-Saksan ensimmäinen uhri. Mutta toisaalta aikamoinen osa itävaltalaisista otti Hitlerin innolla vastaan, ja natsien hirmutöiden tekijöistä oli suhteessa melkoisen suuri osa itävaltalaisia. (Tällekin muuten on yksi mielenkiintoinen luonnollinen selitys. Kun Anschlussin jälkeen Itävallan natsihallinnon tärkeille paikoille tuotiin luotettavia vanhoja puoluejyriä emä-Saksan puolelta ja Saksassakin nämä korkeammat virat oli jo täytetty, eteenpäinpyrkivien itävaltalaisten natsien oli hakeuduttava hommiin miehitetyille alueille, missä todennäköisyys päästä kiduttamaan ja murhaamaan oli suurempi kuin vanhassa valtakunnassa.)

Helppoahan natsimeininkien tuomitseminen on nykyään kenelle hyvänsä täysijärkiselle nykyeurooppalaiselle – kuka ihme haluaisi julkisesti kannattaa systeemiä, joka suunnitelmallisesti murhasi miljoonia viattomia ihmisiä? Oikeita sitoutuneita avonatseja on varsin vähän, ja nämä harvatkin pysyvät paljolti näkymättömissä. Kun hakaristien ja muiden selkeiden natsisymbolien ja -iskulauseiden käyttö on lailla kielletty, uusnatsit käyttävät omia uuskoodejaan kuten Lonsdale- ja Consdaple-firmojen paitoja (joiden tekstistä voidaan sopivasti avoinna retkottavan pusakan avulla jättää näkyviin vain natsipuolueen virallista lyhennettä muistuttava kirjainsarja NSDA(P)) tai numeroita 18 (hra Hitlerin nimikirjaimet: A on aakkosten ensimmäinen, H kahdeksas kirjain) tai 88 (HH = Heil Hitler). Ja kun laki kieltää kiistämästä natsien toimeenpanemia joukko- ja kansanmurhia, natsisympatiat tunnistaa julkisuudessa sentyylisistä tarkoituksellisen monimielisistä lausahduksista kuin ”Minulla on siitä [= juutalaisten kansanmurhasta] ne tiedot, mitä vuosina 1964-1976 itävaltalaista koulua käyneellä itävaltalaisella on.” (Näin oikeistopopulistisen FPÖ-puolueen taannoinen presidenttiehdokas Barbara Rosenkranz haastattelussa keväällä 2010.)

Vinkeän kaksipohjainen kielenkäyttö onkin tunnusomaista nykyiselle tilanteelle, jossa mahdolliset natsisympatiat elävät jossain pohjamudissa edelleen vahvoina mutta eivät missään nimessä saa tulla päivänvaloon. (Itävallan poliittiseen julkisuuteen pullahtelee silloin tällöin sellaisia ruskeita kuplia kuin ”Drei Bier!” eli valokuva FPÖ:n nykyisen johtajan Hans Christian Strachen uusnatsitervehdyksestä 1980-luvun lopulla: kolmen sormen ojentaminen ns. vastarintatervehdykseen oli uusnatsipiireissä tunnettu ele, Strache puolestaan on selittänyt olevansa kuvassa tilaamassa kolmea olutta.) Oikeistopopulistipoliitikot, joiden on pystyttävä kalastelemaan sekä naiivien kilttien kunnon ihmisten (”kaikkien asiat kerralla kuntoon ja rötösherrat kiinni”) että verenhimoisten uus- ja kaappinatsien ääniä, sanoutuvat tavan takaa irti natsismista, fasismista, rasismista ja antisemitismistä, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta samalla kun sanoudutaan irti ja otetaan etäisyyttä, on rivien välissä annettava kantapöytien kansalle merkki siitä, että omia ollaan ja oikealla asialla edelleen. Sanon mitä laki sallii, mutta annan samalla ymmärtää, ettei laki salli minun sanoa sitä, mitä oikeasti ajattelen…

Eilen illalla, holokaustin uhrien muistopäivänä (mitä monet kommentaattorit ovat jo pitäneet tahallisen kyynisenä eleenä), Wienin tanssiaissesonki koki yhden huipentumansa. Tanssiaisia, Ball, järjestävät karnevaaliaikaan perinteisesti eri ammattikunnat ja ryhmät, ja omat tanssiaisensa on myös Burschenschafteilla eli perinteisillä opiskelijajärjestöillä tai ”osakunnilla”. Tässä tapauksessa nimenomaan WKR:llä eli Wiener Korporationsringillä, johon kuuluu  oikeistonationalistisia schlagende Burschenschafteja – järjestöjä, joissa normaalin kaljanjuonnin (esim. em. drei Bier) ohella pukeudutaan koppalakkiunivormuihin, viiltelöidään rituaalisissa miekkailuotteluissa kaverien kasvoihin perinteiset kaksintaisteluarvet (Schmiss) ja viljellään konservatiivis-kansallismielistä, joskus selkeästi natsistiselta haiskahtavaa ajatusmaailmaa. Burschenschaft Olympia esimerkiksi on kunnostautunut 2005 kutsumalla luennoitsijavieraakseen pahamaineisen holokaustinkiistäjä-”historioitsijan” David Irvingin. Burschenschaftien yhtenä tärkeänä tehtävänä arvellaan olevan tuottaa koulutettua jälkikasvua äärioikeistoporukoiden johtoportaisiin; Burschenschaft-tausta on monilla merkittävillä FPÖ-poliitikoilla, kuten John Gudenuksella (entinen FPÖ-kansanedustaja ja Burschenschaft Vandalian jäsen, joka taannoin tuomittiin vuoden ehdolliseen vankeuteen holokaustin kiistämisestä), puoluejohtaja HC Strachella (samoin Vandalia) tai Martin Grafilla (parlamentin kolmas puhemies ja Burschenschaft Olympian kasvatti, jonka yhteyksistä äärioikeistolaisiin ja uusnatsipiireihin on käyty kiivasta julkista keskustelua).

Tämä joukko siis järjesti tanssiaisensa eilen illalla, Auschwitzin vapauttamisen muistopäivänä. Näiden tanssiaisten yhteydessä on Wieniin usein saapunut muualtakin Euroopasta äärioikeistojärjestöjen edustajia ”patrioottien tapaamiseen”. Mutta nyt saivat Burschenschaftit viimeistä kertaa panna jalalla koreasti Hofburgin linnassa: enää ei tämän tilaisuuden vuokrasopimusta uusita. Ilmeisesti äärioikeistoyhteydet ovat alkaneet herättää liikaa kiusallista huomiota. Monet Itävallan viestimet samoin kuin esimerkiksi rasisminvastainen järjestö SOS Mitmensch ovat hermostuneet siitä, että Burschenschaftien tanssiaiset ovat viime aikoihin saakka komeilleet muiden Wienin perinteisten Ballien rinnalla UNESCOn maailman kulttuuriperinnön listassa – nyttemmin lista on poistettu verkosta. Sosiaalidemokraattinen puolustusministeri Norbert Darabos (unkarilaisesta sukunimestään huolimatta muuten Burgenlandin kroaatteja) kantoi kortensa kekoon kieltämällä sotilashenkilöitä osallistumasta Korporationsringin tanssiaisiin Itävallan Bundesheerin univormussa. Tiedeministeri Karlheinz Töchterle (”Itävallan Kokoomus” ÖVP), joka tiedotteissa mainittiin tilaisuuden virallisena suojelijana, sanoutuu tiedottajansa suulla irti tapahtumasta ja lupaa selvittää asian. Ja eilen illalla oli Heldenplatzille – sille kuuluisalle aukiolle, jolla Hitler aikoinaan Anschlussin jälkeen tervehti riemuitsevaa kansanjoukkoa – kokoontunut tuhansia mielenosoittajia (järjestäjien mukaan jopa 8000, poliisin tietojen mukaan noin 2500) ilmaisemaan paheksuntaansa. Mellakkapoliisi oli paikalla kilvet tanassa, pahemmilta yhteenotoilta vältyttiin – vain muutama lievä loukkaantuminen, 20 mielenosoittajaa pidätettiin, ja sekä mielenosoittajat että Burschenschaftit ovat tyytymättömiä poliisin toimintaan, mikä ehkä on hyvä merkki.

Onkohan jotain siis muuttumassa siinä, miten natsiperinnön piilojatkuvuuteen suhtaudutaan? Olisivatko rintamalinjat selkeytymässä sitä mukaa, kun viimeisetkin alkuperäiset Kolmannen valtakunnan kasvatit poistuvat aktiivisten vaikuttajien joukosta? Niin ettei kysymys välttämättä olisi puukon kiertämisestä haavassa vaan ihan vain siitä, halutaanko tosiasiat tunnustaa vai kiistää?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: