Lumimies ja keppi

Voisin vaikka aloittaa tällaisella tarinalla, joka muutama viikko sitten kiersi Unkarin mediaa. (Jonka kokemista (itse)sensuuripaineista kuten muistakaan Unkarin ongelmista en tässä vielä aio kirjoittaa. Tämä tarina on siis herttainen ja viaton. Ja ilmeisesti tosi.)

(Kuva näpsäisty Attila Nóbik -nimisen herran kouluaiheiselta sivustolta.)

Kuva esittää tehtävää, jossa lasten on kirjoitettava kuvissa esiintyvien otusten ja esineiden nimiä. Tehtävän juju on j-äänteen kirjoitusasuissa. Unkarin kielen ly-kirjainyhtymä merkitsi aikoinaan liudentunutta l-äännettä, mutta ajan mittaan siitä on kehittynyt j. (Tämä siis selitykseksi myös niille musiikinystäville, jotka kenties ovat aina ihmetelleet, miksi nimi Kodály äännetään ”kodaaj”.) Nykykielen puhujan kannalta ollaan sitten siinä kaikille vanhoille kirjakielille tutussa ikävässä tilanteessa, että kirjoitus ja ääntäminen eivät enää vastaa toisiaan, eli kirjoittamaan opettelevien unkarilaislasten on erikseen päntättävä päähänsä, missä sanassa j-äänne kirjoitetaan jiillä ja missä äl-yyllä.

Ja mitä onkaan tämä lapsonen tehnyt nähdessään ylärivin vasemmanpuolimmaisen miekkosen? Valkoisen lammasturkin, turkislakin ja koukkusauvan on ilmeisesti uskottu riittävän tuntomerkeiksi. Mutta ei nykylapselle, joka ei ole nähnyt perinteistä unkarilaista lammaspaimenta (juhász) välttämättä edes kuvakirjoissa. Lapsi on pinnistänyt koko luovan mielikuvituksensa ja vieläpä keksinyt sanan, jossa on j, mutta opettajan vihainen vihreä alleviivaus ja huutomerkki kertovat, että botosjeti (‘lumimies, jolla on keppi’) ei kelpaa vastaukseksi. Höh.

Tämä juttu siis kiersi unkarinkielisiä nettisivuja viikkokaudet, ja ilmeisesti reaktiot ovat olleet kaikkialla samantapaiset kuin Nóbikillakin: kauhistellaan kaavoihin kangistunutta opettajaa, joka ei ymmärrä arvostaa lapsen luovuutta, ja paheksutaan opetusfilosofiaa, joka ei tunnusta kuin yhden oikean vastauksen, ei rohkaise kokeilemaan eikä toimimaan itsenäisesti. Ihan aiheellista, ja varmaan kysymys on ongelmista, joita on kouluissa muuallakin kuin Unkarissa. (Itävaltalaisesta koulusta tulen vielä kirjoittamaan. Grrhh!)

Mutta näkyy tässä myös yksi kiintoisa piirre: Unkari on vieläkin niin mono-, ei monikulttuurinen maa, että koululaisten odotetaan tunnistavan asioita ja ilmiöitä, joita eivät isovanhemmatkaan ole omin silmin nähneet mutta joista kansallisromantiikan tuoksinassa tehtiin kansallisen identiteetin peruspilareita. Minkähänlainen älinä Suomessa nousisi, jos viidennen polven krunikkalaisen Rasmuksen, kolmannen polven kontulalaisen Jessen tai ensimmäisen polven vuosaarelaisen Mahmudin pitäisi koulussa tunnistaa koukkupäistä salkoa heiluttava saapashousuinen hemmo tukkilaiseksi?

(Tätä kirjoittaessani Budapestissa on näytelty mielenkiintoinen kohtaus, josta ei Suomen medioissa vielä näy mitään, ja näkyykökään. Lähinnä vihreäksi luokiteltavan LMP-puolueen edustajat osoittivat parlamentin luona mieltään Fidesz-puolueen 2/3-enemmistöllä eli käytännössä yksipuoluejärjestelmämeiningillä toteuttamaa kyseenalaisten lakien läpijunttaamista vastaan. Unkarin Helsinki-komitean tuoreen tiedon mukaan mielenosoittajia syytetään, perin omituisella kierteellä, ”vapaudenriistosta”. Palaan siis vielä vakavampiin asioihin, eli oikein tosissani ihmettelemään, mihin Unkari oikein on menossa. Siihen asti kaikille rauhaisaa ja demokraattista joulumieltä!)

Mainokset

One Response to Lumimies ja keppi

  1. […] on selostettu edellisessä lumimiestarinassa: sanassa király ‘kuningas’ j-äänne kirjoitetaan ly:llä. Ja joo, itse asiassa […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: